maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Seuramatkalla Nevanlinnassa

Bussilla Pietariin

Vaihteeksi päätin lähteä reissuun entisten työkavereitteni kanssa. Päätimme valita valmismatkan Pietariin, TE-matkojen bussilla hotelli Moskovaan 7. - 10.12.06.



Olipa matkanteko vaivatonta, kun ei tarvinnut itse suhata. Saavuimme Pietariin klo 16.00 Pulkkalan aikaa, siis melko nopeasti.

Itse en muuta kuin kirjautunut hotelliin sisään, annoin huonetoverilleni pukupussini, ja lähdin suoraan huoneessa käymättä Puskiniin.


Metropolissa

Perjantaiaamuna hyppäsin Puskinissa Moskovskajan metroasemalle menevään bussiin. Metrolla hurautin Nevskille, josta kävelin Palatsiaukion bussiparkkiin odottamaan kiertoajelulla olevaa seuruettamme.



Porukka hajaantui eri kohteisiin. Itse lähdin merimuseoon. Kävin siellä ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Ihmettelimme venäjän laivaston saavutuksia tai satuja. Myös meidän sotahistoriaamme liittyvää siellä oli mm. ruotsalaisia sotalippuja, Gangutin meritaistelusta (Riilahden/Hangon), Viipurinlahden sotatoimista vuonna 1944.


Kumma juttu kun talvisota oli kokonaan unohdettu, ainakaan sitä koskevaa materiaalia en koskaan ole huomannut.

Palasimme hotellille ruuhka-aikaan metrolla, mikä näytti olevan mieleenpainuva elämys meille metsäsuomalaisille.


Illalla lähdimme Jusupovin palatsin teatteriin. Siellä oli venäläinen operetti-ilta. Ja muuten sama miessolisti (iso parrakas ryssä), joka oli ollut Eremistaasin oopperassa. Aika pienet taitavat olla nuo Pietarin laulajapiirit:)

Vaikka operetti olikin laadukas, parasta olivat buffetin antimet: kaviaarileivät ja venäläinen kuohuviini lukuunottamatta paloöljy-konjakkia. Vieläkin sylettää jälkimmäisen matalaoktaanisen polttoaineen maku.



Palasimme hotellille. Kävimme syömässä Rasputin-ravintolassa ja otimme illan aikana muutaman törräyksen.

Aamulla porukka lähti Katariinan palatsiin. Itse kävin aamiaisella ja jäin huoneeseen köllöttelemään.


Illalla lähdimme Fontankan sirkukseen. Se oli paljon parempi kuin osasin odottaa. Venäläiset sirkusnaiset olivat tiukkalihaisia, hevosnäytös oli hurja ja taitava, elefantit osasivat hauskoja temppuja jne.



Illalla kävimme vielä Nevskillä syömässä, ja katsomassa yöelämää. Ei jaksanut oikein hotsittaa. Matka ja lyhyet kauneus-yöunet alkoivat jo painaa.


Tynkä-Suomeen

Sunnuntai-aamuna heräsimme virkeinä. Kamat kantoon ja aamiaisen kautta bussiin, joka lähti täsmällisesti 10 reikä-reikä kohti Viipuria.


Viipurissa pidimme 1½ tunnin tauon, amatöörit ryntäilivät ympäri toria. Meidän ryhmä marssi suoraan Pyöreään torniin lounaalle. Olihan se taas sellaista huoltoasema-tasoa jos nyt sitäkään. Kahvi oli todella kylmää. Mutta sellaista se ryssäläinen ruokahomma, harva sinne herkuttelemaan menee.

Sorvalin valinnasta ostimme tuliaiset: isälle hepsua ja muutoin luovutin verovapaa-kiintiöni toisten käyttöön.

Koska tsuhna-bussituristeja oli tavallista enemmän liikenteessä, läpäisimme rajan Vaalimaalla. Vaikka Nuijamaa oli suorimman tien varrella, siellä oli kuitenkin turistibusseilla kahden tunnin jonotusaika.

Olin jo iltakuudelta kotona. Ja kaikinpuolin virkistyneenä.

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Rajajoella ja vähän muuallakin

Tynkä-Suomen rajalta Rajajoelle

Päätin käyttää perjantaina 17.11.2006 lomapäivän pitkään viikonloppuun Pietarissa. Lähdin aamulla kohti Nuijamaata. Rajanylitys kävi nopeasti sekä Suomen että venäjän tullissa.




Lähdin tankauksen jälkeen suoraan Pietaria kohti. Päätin kuitenkin ennen kaupunkiin menoa vierailla Rajajoen suulla. Poikkesin hieman ennen Rajajoen Nestettä oikealle ns. Ruostepuron kohdalta kohti Suomenlahden rantaa.



Tie, joka kulki vanhan rajan Suomen puolistarantaa, oli parempi kuin kesällä. Pääsin nyt melko lähelle Suomenlahden rantaa.




Tällä kohtaa oli rintamalinja myös syksystä 1941 alkukesään 1944, puna-armeijan hyökkäykseen saakka. Suomi siis "piiritti" Leningradia omalta lailliselta valtakunnanrajaltaan (Tarton rauha 1920).


Pietarin kaupunkiin

Aikani käveltyäni, kuvattuani rajaseutua ja syötyäni evääni, lähdin posottamaan Pietariin. Tarkoitus oli mennä viiskulman - metroasema Dostojevskajan seudulle.

Saavuin sopivasti kaupunkiin niin, että vältin ruuhka-ajan (ven. "probka"). Se on muuten suomalaiselle ihan käsittämätöntä touhua. Helsingin ruuhka ei oikeastaan ole edes ruuhka verrattuna Pietariin. Lisäksi ruuhkaa pahentaa varsin saasteinen ilma, joka pukkaa meikäläiselle heti nuhanpoikasen.

Sain evästä, ja saattelin saksankielen tunneille. Minulle jäi 2,5 tuntia katsella itsekseni Pietarin ihmeitä ja naisia. Kävin kirjakaupoissa, elokuvateattereissa, ostareissa jne.


Pushkiniin

Sitten iltasella lähdimme ajelemaan inkerinmaalle Pushkiniin, joka sijaitsee noin 25-30 km Pietarista etelään mutta joka hallinnollisesti kuuluu Pietarin kaupunkiin.

Tämä on Inkerin sydänmaata. Kaupungissa toimii luterilainen kirkko, jossa pidetään jumalanpalveluksia suomeksi ja venäjäksi.

Täällä venäjän kirjakielen luoja ja kuuluisa runoilija A. Pushkin opiskeli ja asui myohemmin muutenkin joltisen aikaa.

Kaupungissa (110.000 asukasta) sijaitsee Katariinan palatsi ja siellä on myös isoja varuskuntia ja yliopisto-ja muita oppilaitoksia.

Pistin auton vartioituun parkkiin (avtostojanka). Viikonlopun parkkimaksu oli 150 ruplaa (vrt. Pietari 400-600).

Sitten lompsin tavarat kannossa viihtyisään kotiin, kerrostaloon. Siellä oli sitten pakko syödä venäläisiä pöperöitä. Perkele, puuroa en sitten enää syö!!



Hyvinnukutun yön jälkeen taas sama syömisrituaali aamulla. Ehdotin uuden Bondin katsomista elokuvateatterissa. Mutta kuultuani, että se on dubattu ryssäksi, päätin, että anti olla (Suomen ensi-ilta vasta 24.11.).





Ajelimme ympäri Puskinia, kävimme Sofian kaupungin osan ort.kirkossa, Pavlovskin palatsissa ja puistossa. Paikka on todella yksi parhaimmista palatseista Pietarin alueella. Ulkolaiset eivät tänne juuri eksy, koska se sijaitsee 35 kilsaa Pietarista.






Parasta venäjässä on votka-kylkiäiset. Kuvassa sashlikin (160 rbl) ostajalle tarjotaan 50 ml:n votkaryyppyä ilmaiseksi:) Kuva on otettu Pavlovskin palatsin puistossa sijaitsevan meijerirakennuksen luota.

Sitten palasimme taas syömään ja valmistumaan oopperavierailuun.







Eremitaasin teatterissa

Seuraava kaasuttelimme Puskinista Pietarin keskustaan Eremitaasin teatteriin. Olimme ostaneet liput (á 9 egee) oopperaan. Ohjelmassa 18.11.2006 klo 19.00 oli Tsaikovskin "Patarouva" (Pikovaja dama).

No olihan se kolmetuntinen kidutusnäytelmä, kaksi väliaikaa, teatteri täynnä kuin Turusen pyssy. Mutta kokemus sinänsä. Esitys sisälsi taiteellista vapautta, ehkä keinotekoisestikin. Pidin kuitenkin naissolisteista enkä nyt tarkoita pelkästään ulkonäköä.
















Kannaksen läpijuoksu

Palasimme myöhään takaisin kotipesään. Palkaksi pitkämielisyydestäni sain 150 grammaa votkaa, johan helepotti kunnon törräys. Sitten nukkumaan.

Aamulla taas syötiin ja syötiin. Vaikka kuinka yritin selittää, että olisi hyvä päästä tien päälle aikaseen, niin ei. Venäläisen on mahdotonta ymmärtää suomalaista rivakkuutta, lähteminen reissuun tapahtuu nopeasti. Venäläinen taas valmistautuu ja suunnittelee, pitää epäkohteliaana suomalaista tapaa. Niin sitä sitten pääsin baanalle vasta tukevan lounaan jälkeen klo 13.00 aikaan.

Pysähdyin Liteini prospektilla, jossa tapasin sattumalta kuopiolaisen tuttavani. Käväisimme kahvilla ja turisimme viimeiset uutiset. Ja niitähän riitti.

Silti olin Viipurissa ennen pimeää. Ostin Karusellista tavanomaiset tuliaiset. Rajanylitys tapahtui taas kuin unelma, mahdotonta uskoa. Kodissani olin jo hyvissä ajoin. Saunan kautta nukkumaan.

maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Vuosalmella

(kuvia klikkaamalla näet ne suurempina! linkkejä klikkaamalla saat lisätietoa!)

Rajanylitys Ensossa

Piti taas lähteä ennen käymättömilleni seuduille karjalankannakselle. Vaihteeksi ajattelin läpäistä väärässä paikassa sijatsevan rajan Ensossa. Venäläiset kutsuvat paikkaa Svetogorskiksi.
Tunnin tarpeeton jonostus venäjän tullissa. Nuijamaahan verrattuna erilaista täällä oli, että tulliselvitys kelpaa vain venäjänkieliselle lomakkeelle tehtynä ja, että ven. tullivirkailijat digikuvaavat autojen tavaratiloja:)


Antrea - Kirvun Sairala - Räisälä - Vuosalmi

Sellainen oli matkareittini täysin hoitamattomia, erittäin huonokuntoisia teitä pitkin. Se johti siihen, että oli Vuosalmella perillä vasta illan hämärtyessä.

Antrea (Kamennogorsk) oli poikkeuksellisen vireän tuntuinen paikkakunta. Siellä oli toimivaa kivi/murske/kaivannaisteollisuutta.

Sairala oli hiljainen maaseutukylä, isommanpuoleisia sikaloita siellä näytti olevan. Puolestaan lähellä Kiviniemeä matkalla Vuosalmelle oli iso lihakarjatila, entinen sovhoosi. Kaiken kaikkiaan kannaksen maatalous on nykyään varsin vaatimatonta. Etenkin verrattuna Suomen aikaan, jolloin kannas oli tunnettu Suomen vilja-aittana ja mm. Sakkulan sikaloista.

Kirvun Sairalassa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Sellaisia siellä muistaakseni oli Suomen aikaan. Kylän näkymää hallitsi kauniilla paikalla järven rannalla sijaitseva kansanopiston näköinen suomalaisrakennus.


Räisälässä tervehti iso ja komea entinen luterilainen kirkko. Nyt se toimi lasten päiväkotina. Risti oli katolta reväisty, paikalla oli antenni.


Kirkkomaalla oli muistomerkki sankarihautuumaasta. Todellakin vain muistomerkki, sillä sankarihauta ja hautausmaa oli täysin tuhottu neuvostoaikana. Kaikki tämä tuntuu ja on todella vastenmielistä ja vihaksipanevaa. Mutta hyvä muistutus siitä, millainen valtio ja kansa itärajan takana asustaa.

Räisälän jälkeen tie huononi entisestään. Urainen ja liukas. Kesärenkailla varustettu Lada oli meinannut ajaa rekan alle kaikkine matkustajineen, mutta oli selvinnut rutulla ja ojaanajolla törmäyksestä.



Vuosalmi

Vuokselan Virkkilän kylän Vuosalmelle johti vain metsäauto-/talvitie. Toisin kuin tiet Äyräpäähän Vuoksen eteläpuolelle, tie on Vuosalmelle on hirveä myös kesällä. Mutta sinne vain kolistelin. Iso huuhkaja mulkoili kuin suomalaisia avittanut Lento-osasto Kuhlmey saapumistani suomalaiseen etulinjaan. Valitettavasti en saanut sitä kuvattua, vaikka yritin.


Vuosalmea olen aikaisemmin tarkastellut moneen otteeseen Vuoksen toiselta puolen Äyräpäänharjulta. Vaihteeksi näin päin.

Taistelupaikkana ja yleensäkin seudun näkymät ovat vaikuttavia. Luonnonkaunis leveä virta, johon korkeahko harju rajoittuu. Täällä suomalainen sotilas on sekä Talvisodassa että Jatkosodassa konkreettisesti tuntenut, että tässä on taisteltava ja kuoltava. Sillä muuten olisi hukka eli ryssä perinyt.






Suomalaisten tappiot oli tällä paikalla erittäin raskaat molemmissa sodissa. Mutta vähäiset verrattuna puna-armeija mies- ja materiaali- sekä arvovaltatappioihin. Varsinkin kesällä 1944 Stalinin päämaja (Stavka) arvosteli voimakkaasti puna-armeijan vaatimatonta menestystä ja isoja tappiota tällä suunnalla. Voiko suomalainen sotilas sen makoisampaa tunnustusta saada!



Paikka olisi varmaan kesäkelissä mielenkiintoisempi, alueella oli nähtävissä selvästi paljon sotaromua. Aikani saikaroin paikalla. Pari Sturmia- eli puutavararekkaa tuli vastaani kapealla tiellä, ne ajaa rojauttivat penkan kautta ohitseni:)


Perääntyminen

Sitten samoja teitä takaisin Kiviniemeen (Losevo). Siellä tankkasin LukOilillta, ja sen jälkeen auton nokka kohti Viipuria, jonne saavuin Muolaan kautta. Käväisin "Karusell"-kaupassa ja Sorvalin valinnassa: vaaleaa limppua, kirsikkamehua, hunajasimaa ja tupakkaa.

Viipurista ajoin Nuijamaalle. Venäjän tullissa ei ollut ketään, eikä minua siellä enää kiusattu.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Summassa ja Pietarin yliopistolla

(kuvia ja karttoja klikkaamalla näet ne suurempina)

Itäänpäin

Perjantai-iltana 15.9.06 oli taas lähdettävä. Nuijamaalla rajamuodollisuuksissa oli uutta: Suomen uusi upea raja-asema ja venäjän tullissa älytön jono lähes Pällin taxfree-kaupalle saakka.

Nou hätä, tein valkorosvomaisen tempun. Päättelin olevani herrakansalle varatussa jonossa ja lähdin ohittamaan sen. Pääsin lähes venäjän tullin puomille, mutta siellä oli toinenkin huligaani vironrosvo. Eikun pokkana ryhdyimme muodostamaan eu-kansalaisten jonoa, ja muuten erikoiskuljetuksille varatulle kaistalle. Etuilusta huolimatta siinä meni kuitenkin tunti vartoiluun.

Summaan

Summa sijaitsee karjalankannaksella noin 30-40 kilometriä Viipurista kaakkoon eli Pietariin päin.

Suuntasin matkani Sorvalin valinnan kautta pimeässä ja varsin kylmässä (-0 C)syysalkuyössä kohti Summan "Lähteenlohkoa". Ajoin Kämärän (Gavrilovo) aseman kautta Lähteentietä pitkin Mannerheim-linjalle.


Tämä on se paikka Mannerheim-linjaa, jossa puna-armeijan joukot tekivät läpimurron 11.2.1940 (puhutaan sisäänmurrosta). Tämä puna-armeijalle ensimmäinen onnistunut sotatoimi merkitsi suomalaisille joukoille perääntymistä 17.2. alkaen ns. Väliasemaan ja siitä sitten Viipurin edustalle rauhantuloon saakka.


Päätin yöpyä autossani läpimurtokohdassa suomalaisbunkkerin SJ4 (Lä4) eli "Poppiuksen" takapihalla. Tämän piti olla muka suojainen paikka tatteja metsästäviltä venäläisiltä. Siinä ei pitänyt olla liikennettä, koska läpiajo ei ollut mahdollista.

Mutta erehdyin raskaasti. Aamulla klo 6.n aikaan heräsin siihen, kun nuori venäläispari kävelee autoni ohi. He nauraa kihersivät makuupussissa koisaavalle valkobandiitille. Kohta kuulin enemmänkin porukkaa pysähtyvän ja lappaavaan bunkkerin toiselle eli tien puoleiselle levikkeelle. Kun vetäisin rauhantamineeni ja muut ventterit niskaan huomasin kaikkiaan seitsemän henkilöautolastillista ruskeja tulleen bunkkerille kerämään sieniä.

Oli siis aika siirtyä. Ajelin karttaa silmäillen aikaisemmin käymättömälleni "Merkin-lohkolle" eli itäänpäin noin kolmisen kilometriä. Täällä ei ollut betonivarustuksia, mutta silti ja ehkä juuri siksi täälläkin oli ryssä tosissaan yrittänyt läpimurtoa. Isoisäniporukka (os Berg/ ErP 20 tai 24) oli täällä sotimassa lyhyen aikaa joulu-tammikuussa 39-40.



Kuvassa Merkin lohkolla. Pystyssä oleva venäläiskranaatti on umpiterästä ja tarkoitettu bunkkereiden ja tankkien tuhoamiseen. Venäläiset ampuivat tälläisia kranaatteja suuria määriä ja suomalaiset luulivat niitä suutareiksi.

Muistomerkissä lukee vapaasti käännettynä "Mannerheim-linjalla rynnäkössä kaatuneiden puna-armeijan sotilaiden muistoksi"

Kävin tällä lohkolla etulinjassa ja puna-armeijan hautuumaalla. Pidemmällekin rautatielle (Viipuri-Pietari) päin meinasin mennä, mutta metsässä oli aamuisesta ajankohdasta huolimatta liikaa tattivenäläisiä, tie oli poikki tielle kaatuneen männynlatvuksen vuoksi ja aika alkoi painaa päälle.


Pietariin

Taas teki mieli pois täältä kuusenpersiistä megapolikseen.

Piti poiketa vielä aamupesulle. Taasionlampien seutu Pietarin valtatien läheisyydessä oli täynnä tatinetsijää. Sen vuoksi poikkesin valtatieltä bunkkerille Le6 Perojoen tuntumaan. Hunttasin pesuvehkeiden kanssa joen rantaan Viipuri-Pietari -rautatien sillan alle.


Kuva on lavastettu, koska pikkumustat ovat jalassa. Mutta ilme kertoo pesuveden lämpötilan.





Räjäytettyä suomalaisen rautatiesillanjäännöksiä hyväksikäyttäen peseydyin mulkkusillani pikaisesti mutta täydellisesti. Vesi oli niin kylmää, että hiuksia pestessä se suorastaan koski päähän. Silloin kävi mielessä mutta vain sen hetken, että olenkohan minä liian vanha tälläiseen retkeilyelämään ja suomalaisella alueella sijaitsevien venäläishotellien boikotoimiseen.


Kuva elokuulta 06 jossa Saharovin patsas ja takana kantaravintolani. Oikein edullinen mutta:)

Kaahasin Pietarin Hirvisaareen (vasilinsaari). Olin juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Saharovin patsaalla, Pietarin yliopistoalueen (SPbGU) sydämessä. Paikka oli minulle varsin tuttu kesäiseltä kielikurssilta, sillä kävin melkein joka päivä syömässä "studentseskaja stolovajassa", opiskelijaruokalassa.


Saharovin patsaan luona aukiolla oli parhaillaan menossa mielenosoitus eläinten puolesta. Olihan siinä viihdettä seurata, kun tv-asema kuvasi varsin vähäosanottajista kansalaiskokousta. Kävi siinä miliisikin kysymymässä mielenosoittajilta jotain muodon vuoksi.



Mitäs me "jokerit"!


















Suomalainen suomalaisuuden sekä suomalais-ugrilaisen kulttuurin tutkija Anders Sjögren oli saanut plakaatin muistoksi toiminnastaan erään yliopistorakennuksen seinää.


Filologisen tiedekunnan takana lähellä yliopiston hallintorakennusta/kassaa oli tehty eräänlainen jatulintarha kivistä. Siinä oli kiviä eri yliopistoista kuten Harvardista, Sorbonnesta, Berliinistä ja tietysti omasta opinahjostani Turun yliopistosta. Kädessäni näkyvä kivi oli selvästi Ryssänmäeltä, jossa Turun yliopisto sijaitsee ja jossa asuin viisi vuotta.


Tynkä-Suomeen

Kotimatka meni nopeasti ja hyvin. Pietarissa eikä rajalla ollut ruuhkaa. Viipurissa ostin "Karusellista" Lekulle lekan Bostonia ja kartsan tupakkaa, isälle olutta eli Nevskoje originalnojeeta sallittu määrä, itselleni hunajaolutta (Medovarus) laatikollinen, sekä suklaata, leivonnaisia ja helevetin pahanmakuista makkaraa.

Olin kotona iltakymmenen jälkeen. Kävin saunassa ja uni tuli nopeasti.

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006

Äyräpää - Ristisaari

Terveisiä Äyräpäästä karjalankannakselta ja Ristisaaresta Pietarista!

Tuli tilaisuus automatkailla viikonloppuna. Perjantai-iltana autonnokka kohti Nuijamaata. Venäjän tullissa vain tunnin pakolliset kuviot. Sitten Viipurin kautta Äyräpäähän.


ÄYRÄPÄÄSSÄ
http://www.luovutettukarjala.fi/

Vaikka oli jo syyskuun alku ja Ääräpiässä pimeää kuin "persiissä jouluna", venäläisiä asui rannalla mustalaiskylää muistuttavissa kojuissaan. He pitivät nuotioita pitkin Vuoksen rantaa. Etsin herrakansasta vapaan paikan, auto parkkiin, nopea iltapala ja unta palloon autossa makuupussissa ilmapatjalla.

Melko hyvin nukutun yön jälkeen heräsin vilunväristyksiin. Ylös, ulos ja humpalle: kumpparit ja verkat jalkaan.



Ensimmäiseksi tarkastelin silmämääräisesti ja kartasta, että "missäs sitä ollaan oltu". Sattumalta olin yöpynyt entisen suomalaistalon pihamaalla. Rakennuksesta oli jäljellä enää betoniperusta/sisäkellaritilat sekä erillinen melko hyvässä kunnossa oleva maakellari. Suomalaisuudesta kertoivat myös pihakasvit ja pensaat: melko karulla männikkökankaalla kasvoi "siperian hernepensasta" (en ole hortonomi) ja sireenipensaita.

Näin pienet asiat kertoivat, että suomalaisella maaperällä ollaan!

Sitten lompsin kohti Vuoksen mahtavaa virtaa. Matkalla sinne havaitsin suomalaisia asemia, suutarikranaatin, hylsyjä jne. Kranaatinheitinasemasta oli joku kaivanut esiin neljä kevyen kranaatinheittimen kranaattia, joissa oli sytyttimet paikallaan(asema oli selvästi vaihtanut omistajaa 1944).




Kurillani mietin, että pitäiskö järjestää tunnetusti pitkään nukkuville ryssille kunnon aamuherätys. Mutta tulin siihen tulokseen, että voihan siinä itselleenkin käydä hassusti. Ja huonoa tsäkää minulla riittää vaikka muille jakaa:)


Saavuin virralle. Silläkin kohtaa oli velivenäläinen telttoineen koisaamassa. Kävelin takaisin autolle ja siirryin pitkin kankaalla kulkevia metsäautoteitä Vuoksea ylävirtaan. Pääsin autollani melko lähelle jokea.

Kävelin venäläisistä vapaana olevaan niemeen, nautin aamupalaa ja kävin peseytymässä Vuoksessa. Vesi oli yllättävän sameaa viime reissuun verrattuna, mutta yhtä lämmintä kuin juhannuksena 2005.

Virralla oli paljon kalastajia pikkuisine veneineen. Mutta perämoottorin pörinää ei juuri kuulunut - tosi herkkä luomumeininki. Silloin tällöin paukahti aamuisessa metsässä haulikko merkkinä metsästyskauden alkamisesta.

Sitten siirryin katsastelemaan Mansikkamäen, Lauttalahden ja Romminmäen taistelumaastoja ja suomalaisasemia. Sieltä olivat Suomen miehet lasettaneet ryssiä, Äyräpäänharjukankaalta peltoaukeille.



















Joku oli löytänyt suomalaisten etulinjan juoksuhaudasta kaatuneen sotilaan. Merkkinä siitä oli risti ja venäläiskypärä sen nokassa.



Se, oliko kysymyksessä suomalaistaistelijan viimeinen leposija, vai punasotilaan multaosuus Suomesta, ei selvinnyt minulle. Pitää muistaa, että suomalaiset käyttivät paremman ja omien puuttuessa venäläisiä kypäriä.











RISTISAAREEN (Krestovskij ostrov)

Minun piti olla kello 14.00 Pulkkalan (= Moskovan) aikaa Pietarissa. Oli jo vähän kiire ja kaahasin Äyräpäästä kahdessa tunnissa Ristisaaren huvipuistoon.



Olin vartin myöhässä sovitusta. Kiiruhdin läheiselle metroasemalle odottamaan. Mutta kuten useimmiten, venäläiseen voi luottaa siinä, että hän on satavarmasti myöhässä enemmän kuin siinä kulttuurissa sallitut 15 minuuttia. Mutta jouduin odottamaan v a i n 20 minitsiä ja sitten huvipuistoon.

Todettakoon kontaktini kunniaksi, että hän on harvoin myöhässä. Hän tietää, kuinka huonosti suomalaiset sitä ymmärtävät. Ja ehkä meitin pitäisi ymmärtää sikäläisiä (joukko)liikenneoloja - siellä on turha kellon kanssa minuuttiaikataululla pelata.





Suomen leijonat:)

















Vaikka oli jo 2.9.06, ilman lämpötila oli +22 gradusovia, aurinko paistoi ja ihmisiä riitti sopivasti. Tällä kertaa elämä potki syylinkijalalla:)



Itse kävin vain huvipuiston maailmanpyörässä. Se oli sopivan pieni, mutta silti kurkkua vähän kuristi. Huvipuistossa oli todella upeita ja hurjia laitteita. Sellaisiin minua ei saisi kirveelläkään. Eli huimapäille sopivia pyörittimiä löytyy, vetää varmasti vertoja Linnanmäelle, voin suositella.




Sitten guljailimme Jelaginin puistossa Mistulansaaressa (Jelagin ostrov) söimme ja kahvittelimme.

Sen jälkeen autonnokka kohti Tynkä-Suomea ja kotia. Mietin yöpymistä karjalankannaksella, mutta noudatin "suoraan kotiin" -neuvoa. Pietarista lähdin noin 18.15 Suomen aikaa ja oli kotiovella tasan 23.00.

lauantaina, elokuuta 26, 2006

Inkeriä tutkimassa


Tässä ollaan Inkerin liton ja Inkerin kirkon juhannusjuhlassa 2006 Toksovassa. Tämä ikivanha suomalaisalue sijaitsee noin 30 km:ä Pietarista (Nevanlinnasta) pohjoiseen.

Jos jollakin on samanlaisia harrastuksia ja menoa mainittuun suuntaan, voi ottaa yhteyttä.

Terve, kaikki suomenmieliset!

Katsotaan nyt mita tästä tulee. Pitää vähän rakentaa.