Näytetään tekstit, joissa on tunniste pähkinäsaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pähkinäsaari. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, heinäkuuta 06, 2008

Pähkinäsaari ja Ristikivi



Klikkaa linkkejä tiedät enemmän, klikkaa kuvia ja näet ne suurempina!





Suomen historian perusknoppina moni tietää, että Pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323. Se missä Pähkinäsaari sijaitsee, ketkä olivat sopijaosapuolia tai mistä sovittiin voi sitten jo olla vähemmän tunnettua.

Ristikivi on Pähkinäsaaren rauhan rajapyykki, joka sijaitsee karjalankannaksella.


Pähkinäsaari - Pähkinälinna - Schlüsselburg - Oreshek

Pähkinäsaari sijaitsee Nevajoen niskalla, jossa Laatokan vedet alkavat virrata noin 75 km:ä pitkää Nevajokea pitkin sen suistossa sijaitsevan Pietarin kautta Suomenlahteen.

Pähkinäsaaressa on alunperin ollut asutusta ja linnake, koska se on ollut vakinaisen päävesireitin varrella. Viikinkien idäntie kulki Itämereltä Nevajoen ja Pähkinäsaaren kautta Laatokalle ja siitä Olhava-jokea pitkin (Velikij) Novgorodiin.

Siellä on sijainnut Novgorodin eli venäläisen ruhtinastasavallan linnoitus siihen saakka, kun Ruotsi-Suomen kuningaskunta valloitti inkerinmaan. Alue liitettiin Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi-Suomeen.
Vuosina 1611 -1702 linnoitusta paranneltiin ruotsalaisten oppiman keski-eurooppalaisten linnoitusoppien mukaan Ruotsin-Suomen sotajoukon käyttöön. Paikan nimeksi vakiintui "Pähkinälinna", jona se nykyäänkin suomalaisten keskuudessa tunnetaan.

Otsikon mukaan paikalla on ollut monta nimeä. Nykyään venäläiset käyttävät saaresta nimeä Oрeшek (pähkinä). Lisäksi saaresta ja läheisestä kaupunkipahasesta kutsutaan saksalaisväännöksen mukaisesti Sclisselburgiksi (avainlinna).


Linnoitus ja taistelupaikka

Keskeisen sijantinsa vuoksi Pähkinälinnasta on käyty historian aikana muutamia taisteluja.
Suomen piispa Tuomaksen retki päättyi 15.7.1240 tappioon jo Nevajoen puolessavälissä Inkerejoen kohdalla (Усть-Ижора) matkalla Pähkinälinnaan. Hänet kerrotaan kukistaneen Aleksanteri Nevskiksi kutsuttu venäläissatraappi, joka on saanut nimen ja patsaiden lisäksi myös nimikko-luostarin Pietariin Moskovan hotellin vastapäätä Nevanrannalle. Kolmen ristiretken aikana n. 1293 ruotsalaisjoukot yrittivät turhaan ottaa haltuunsa Pähkinäsaarta. Kuitenkin tuon retken tuloksena perustettiin Viipurin linna, joka takasi ruotsin läsnäolo karjalankannaksen eteläisellä puoliskolla.

Tsaarin aikana linnoituksessa säilytettiin hänen vastustajiaan, vallankumouksellisellisia, separitisteja jne. Kuolemaantuomitun lauantai alkoi Pietarista illalla jokiristeilyllä Pietari-Paavali -linnoituksen laiturista ja päättyi Pähkinälinnan linnoitukseen odottamaan mestausta aamukoitteessa.

Bolshevismin aikana siellä istuivat tsaarin kannattajat ja kerenskiläiset, vastavallankumoukselliset, suomalaiset (inkeriläiset) ja muut kansanvihollisina tai kulakkeina pidetyt ulkomaalaiset.



Bolshevikkien mukaan he lopettivat vihaamiensa vankiloiden, Pähkinälinnan ja Pietarin Jänissaareessa sijaitseva Pietari-Paavalin linnoituksen tyrmien toiminnan. Virallinen totuus ei vastaa kuitenkaan todellisuutta: bolsehevikkien erikoismurhamiehet eli tsekistit (Tseka, OGPU, GPU, NKVD, KGB) ottivat kaikki nämä laitokset uudelleen tehokäyttöön. Uusilla hirmuhallitsijoilla riitti vihollisia, oikeastaan heidän kelvoton järjestelmänsä tarvitsi "kansanvihollisia" selittämään sosialismin epäonnistumiset. Lisäksi heitä tarvittiin ilmaisena työvoimana eli "työnorjina", jotka eivät kadonneetkaan kapitalismin sorron yöhön jne.

Kuvassa Pietari-Paavali -linnoitus Jänissaarella Pietarissa










Inkeriläisten muistelmien mukaan pähkinälinnaa käytettiin 1930-luvulla tutkintavankilana ja välisijoituspaikkana. Monet suomalaiset ja saksalaiset sotilaat näännytettiin Pietarin-Paavali -linnoituksessa vielä 1944, Esimerkiksi Karjalan lennoston komentaja, Messerscmitt-hävittäjälentäjä Lauri Pekuri ent. Ohukainen "oppi vihaamaan näkymää tyrmästään Pietari-Paavali linnoituksen 122 metriä korkeaan kirkon torniin", jonka jokainen leningradin/pietarin turisti tuntee ja ihastelee.


Kuvassa neuvostomilitariaa linnoituksen sisäpihalla
Nykyään molemmat linnoitukset ovat turistikohteita. Pähkinälinna on kuitenkin varsin huonossa kunnossa, koska se sijaitsi venäläisten etulinjana 8.9.41-20.1.43. Saksalaiset mätänivät asemissaan joenniskan etelärannalla, kun taas polsut pohjoisrannalla ja eteentyönnetyssä tukikohdassaan Pähkinäsaarella.




Ristikivi - KрeсToвый Kaмeнь

Pähkinäsaaren rauhassa oli olennaista se, että rajalinja jakoi karjalankannaksen kahteen osaa Ruotsin ja Novgorodin kesken. Viipuri ja ns. Länsi- eli eteläpuolinen kannas Raja- ja Siestarjoelle saakka kuului ruotsin hallintaan, kun taas käkisalmen karjala eli kannaksen pohjois- ja itäosa jaettiin venäläisille.

" - - Tuhansin aavepartion vuossadat vaanimass on vainolaista; kiväärein, keihäin, jousin, tapparoin ne taistelevat Suomen erämaista. - -" (Y. Jylhä)


Paljon puhutaan siitä, että rajalinja olisi yltänyt pohjanlahdelle saakka, koska novgorodilaisille olisi ollut siellä nautintaoikeuksia. Mielestäni näin ei koskaan käytännössä tapahtunut, vaikka rajasopimuksessa on sellaisesta mainittu. Mutta kyllä ryssä on osannut aina tinkiä ja vaatia itselleen etuja ja oikeuksia, jotka eivät sille kuuluisi.

Raja "alkoi" Siestar- eli Rajajoesta. Raja kulki Suomenlahdesta Siestarjoen latvoille saakka, kunnes jatkoi noin 10 kilometrin päässä Saijanjokea pitkin eroten siitä kohden Vuoksen "Päiväkiveä", joka on toinen merkittävä rajapyykki Vuokselan pitäjässä Vuoksi joen pohjoisrannalla.

Ristikivi sijaitsee kerrottujen Siestar/Raja- ja Saijajokien (reka Voltsa) latvojen välisellä kannaksella, rajan maastomerkkinä. Sattumoisin tai ei, se osuu kartasta katsoen täsmälleen karjalankannaksen puoliväliin Laatokan ja Suomenlahden suhteen kuten Päiväkivikin.



Se on helposti saavutettavissa, sillä suhteellisen hyvä (itäosa huono) tie Kivennavalta tai Lintulasta (Ogonki) kulkee Lempaalaan. Siiranmäestä sinne on matkaa kymmenisen kilometriä, joten poiketkaa ihmeessä Ristikivelläkin.
Ristikivi sijaitsee korpitaipaleella pitkän suoran eteläpuolella noin 200 metriä tiestä polun varrella. Tienvarrella rajakivi on merkitty kehnoilla opasteilla, mutta nekin kyllä huomaa, jos sijainnin tietää edes suuripiirtein.

Kannattaa käydä sekä Pähkinälinnassa että Ristikivellä - molemmat ovat todellista suomalaista historiaa. Ja ne eivät todellakaan ole mitään massaturismikohteita. Sinne ei ole helppo löytää tai päästä:)

Kuvassa juhannuksena 2006 Pähkinäsaaressa, takana siintää Laatokan aava ja ilma +30 C.

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Rajajoella ja vähän muuallakin

Tynkä-Suomen rajalta Rajajoelle

Päätin käyttää perjantaina 17.11.2006 lomapäivän pitkään viikonloppuun Pietarissa. Lähdin aamulla kohti Nuijamaata. Rajanylitys kävi nopeasti sekä Suomen että venäjän tullissa.




Lähdin tankauksen jälkeen suoraan Pietaria kohti. Päätin kuitenkin ennen kaupunkiin menoa vierailla Rajajoen suulla. Poikkesin hieman ennen Rajajoen Nestettä oikealle ns. Ruostepuron kohdalta kohti Suomenlahden rantaa.



Tie, joka kulki vanhan rajan Suomen puolistarantaa, oli parempi kuin kesällä. Pääsin nyt melko lähelle Suomenlahden rantaa.




Tällä kohtaa oli rintamalinja myös syksystä 1941 alkukesään 1944, puna-armeijan hyökkäykseen saakka. Suomi siis "piiritti" Leningradia omalta lailliselta valtakunnanrajaltaan (Tarton rauha 1920).


Pietarin kaupunkiin

Aikani käveltyäni, kuvattuani rajaseutua ja syötyäni evääni, lähdin posottamaan Pietariin. Tarkoitus oli mennä viiskulman - metroasema Dostojevskajan seudulle.

Saavuin sopivasti kaupunkiin niin, että vältin ruuhka-ajan (ven. "probka"). Se on muuten suomalaiselle ihan käsittämätöntä touhua. Helsingin ruuhka ei oikeastaan ole edes ruuhka verrattuna Pietariin. Lisäksi ruuhkaa pahentaa varsin saasteinen ilma, joka pukkaa meikäläiselle heti nuhanpoikasen.

Sain evästä, ja saattelin saksankielen tunneille. Minulle jäi 2,5 tuntia katsella itsekseni Pietarin ihmeitä ja naisia. Kävin kirjakaupoissa, elokuvateattereissa, ostareissa jne.


Pushkiniin

Sitten iltasella lähdimme ajelemaan inkerinmaalle Pushkiniin, joka sijaitsee noin 25-30 km Pietarista etelään mutta joka hallinnollisesti kuuluu Pietarin kaupunkiin.

Tämä on Inkerin sydänmaata. Kaupungissa toimii luterilainen kirkko, jossa pidetään jumalanpalveluksia suomeksi ja venäjäksi.

Täällä venäjän kirjakielen luoja ja kuuluisa runoilija A. Pushkin opiskeli ja asui myohemmin muutenkin joltisen aikaa.

Kaupungissa (110.000 asukasta) sijaitsee Katariinan palatsi ja siellä on myös isoja varuskuntia ja yliopisto-ja muita oppilaitoksia.

Pistin auton vartioituun parkkiin (avtostojanka). Viikonlopun parkkimaksu oli 150 ruplaa (vrt. Pietari 400-600).

Sitten lompsin tavarat kannossa viihtyisään kotiin, kerrostaloon. Siellä oli sitten pakko syödä venäläisiä pöperöitä. Perkele, puuroa en sitten enää syö!!



Hyvinnukutun yön jälkeen taas sama syömisrituaali aamulla. Ehdotin uuden Bondin katsomista elokuvateatterissa. Mutta kuultuani, että se on dubattu ryssäksi, päätin, että anti olla (Suomen ensi-ilta vasta 24.11.).





Ajelimme ympäri Puskinia, kävimme Sofian kaupungin osan ort.kirkossa, Pavlovskin palatsissa ja puistossa. Paikka on todella yksi parhaimmista palatseista Pietarin alueella. Ulkolaiset eivät tänne juuri eksy, koska se sijaitsee 35 kilsaa Pietarista.






Parasta venäjässä on votka-kylkiäiset. Kuvassa sashlikin (160 rbl) ostajalle tarjotaan 50 ml:n votkaryyppyä ilmaiseksi:) Kuva on otettu Pavlovskin palatsin puistossa sijaitsevan meijerirakennuksen luota.

Sitten palasimme taas syömään ja valmistumaan oopperavierailuun.







Eremitaasin teatterissa

Seuraava kaasuttelimme Puskinista Pietarin keskustaan Eremitaasin teatteriin. Olimme ostaneet liput (á 9 egee) oopperaan. Ohjelmassa 18.11.2006 klo 19.00 oli Tsaikovskin "Patarouva" (Pikovaja dama).

No olihan se kolmetuntinen kidutusnäytelmä, kaksi väliaikaa, teatteri täynnä kuin Turusen pyssy. Mutta kokemus sinänsä. Esitys sisälsi taiteellista vapautta, ehkä keinotekoisestikin. Pidin kuitenkin naissolisteista enkä nyt tarkoita pelkästään ulkonäköä.
















Kannaksen läpijuoksu

Palasimme myöhään takaisin kotipesään. Palkaksi pitkämielisyydestäni sain 150 grammaa votkaa, johan helepotti kunnon törräys. Sitten nukkumaan.

Aamulla taas syötiin ja syötiin. Vaikka kuinka yritin selittää, että olisi hyvä päästä tien päälle aikaseen, niin ei. Venäläisen on mahdotonta ymmärtää suomalaista rivakkuutta, lähteminen reissuun tapahtuu nopeasti. Venäläinen taas valmistautuu ja suunnittelee, pitää epäkohteliaana suomalaista tapaa. Niin sitä sitten pääsin baanalle vasta tukevan lounaan jälkeen klo 13.00 aikaan.

Pysähdyin Liteini prospektilla, jossa tapasin sattumalta kuopiolaisen tuttavani. Käväisimme kahvilla ja turisimme viimeiset uutiset. Ja niitähän riitti.

Silti olin Viipurissa ennen pimeää. Ostin Karusellista tavanomaiset tuliaiset. Rajanylitys tapahtui taas kuin unelma, mahdotonta uskoa. Kodissani olin jo hyvissä ajoin. Saunan kautta nukkumaan.