Näytetään tekstit, joissa on tunniste pietari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pietari. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Piipahdus Nevanlinnaan

(Kuvia ja linkitettyjä sanoa klikkaamalla näet ja ymmärrät paremmin:)


Uusi vuosi ja uudet kujeet - s novym godom 2007

Päätin aloittaa vuoden 2007 pitämällä vuosilomaa ensimmäisen arkiviikon. Kävin mm. vanhempieni luona ja Helsingissä työhaastattelussa. Sitten päätin tehdä ranskalaisen visiitin Pietariin.


Rajalla

Suomalaisissa tiedotusvälineissä kerrottiin, että uudenvuoden aikaan täällä vierailee arviolta 70.000 itäturistia. Sen vuoksi olin vähän huolissani siitä, kuinka rajamuodollisuudet sujuvat.

Suomen puolella olin ainoa autoilija ja venäjän tullissa pääsin heti ns. liikennevaloihin eli melko lähelle passintarkastusta. Mutta silti venäjän tullissa kului ainakin tunti, vaikka suomalaisia autoja oli vain muutama kipale.

Aiemmin olin lukenut venäjän tullinjohtajan ilmoituksesta, että autositoumusmaksu poistuu lähipäivinä. No ei ollut vielä. Ja sitä paitsi minulla oli kädessäni jo valmis ja virallinen autositoumuslomake, jonka minulle oli myöntänyt Kostamuksen venäjän tulli, ja jonka piti olla voimassa 25.2.2007 saakka.

Mutta se ei kelvannut Nuijamaalla. Piti tehdä uusi, että pääsivät perimään uuden autositoumusmaksun. Ja vaikka se oli voimassa 17.1.2007 saakka, se otettiin tietysti pois Suomeen paluun yhteydessä.

Tämä ei ollut minulle yllätys. Mutta silti annoin tullivirkailijan tietää heidän systeeminsä olevan syvältä, kun heidän omat asiakirjat eivät edes päde.


Pietarin pikataipale - KAD

Rajankaupoista vaihdoinpikaisesti valuuttaa ja tankkasin täyteen. Skandinavskoje shossella eli Viipurin ja Pietarin välisellä maantiellä M-10 oli liikennettä kohtalaisesti. Ohittaa piti paikallisella kamikaze-tavalla.


Tarkoitukseni oli ensimmäisen kerran kiertää Pietari uutta kehätietä pitkin. Venäjäksi sitä kutsutaan KAD:ksi eli Kol´chevaja Avtomobilnaja Doroga eli huonostikäännettynä "rengasmainen autotie". Se on pääosin todellinen nelikaistainen baana, joka kiertää Pietarin kaupungin itäpuolelta. Kartan mukaan toteutunut eli valmista kehätietä on punakeltainen tieosuus.

Erkanin siis Skandinavian maantieltä ennen Valkeasaaren tienoota liittymästä Parkalaan johtavalle tielle. Saavuin kehätielle ja eikun menoksi. Oli jo pimeää ja satoi, joten tarkkana sai olla, vaikka mitään ruuhkaa tiellä ei ollut.

Nopeasti olin Pietarin eteläpuolella, ja erkanin kehätieltä Moskovan maantien (Moskovskoje shosse) liittymän kohdalta. Palasin hieman kaupunkiin päin, jotta pääsin Pulkovskaja hotellin edessä sijaitsevan liikenneympyrän kautta Pulkkalan maantielle (Pulkovskoje shosse) ja sitä kautta vierailulle Puskiniin (Tsarskoje Seloon).

Seuraavana päivänä palasin takaisin päin samoja jälkiä. Totesin, että Pietarin kehätietä pitkin pääsee vain 30-40 minuutissa ohittamaan Pietarin kaupungin ja hitaan rantatien. Todella upea keksintö!!


Valkeasaaressa - ryssän ja JR 1:n muistomerkilla

Aamupäivällä palasin Puskinista Valkeasaaren kautta kannakselle. Kiinnitin jo tulomatkalla huomiota, että JR 1:n killan muistomerkin tienoilla oli raksatyömaa.

Pysähdyimme tulomatkalla puna-armeija pömpöösillä vuoden 1944 suurhyökkäyksen ja läpimurron -muistomerkillä. Se oli oiva paikka käväistä tupakkikusella betonimöhkäleen takaisessa maastossa.


Paluumatkalla tarkastin, että muistomerkki oli vielä tallessa ja lähes virheettömässä kunnossa. Muistokivi sijaitsee metsänreunassa aivan pellonlaidassa noin 1,5 kilometriä etulinjasta.

Pellolle oltiin rakentamassa jotain niin, että raksatyömaan aita oli noin 10 metrin päässä muistokivestä. Kuvassa muistokivi näkyy oikealla alanurkassa.


Hyvä puoli asiassa on se, että muistomerkille pääsee nyt kunnon tietä pitkin, ennen se oli epävirallisen roskien pudotuspaikan takana.


Kotimatka Tynkä-Suomeen

Sää oli Viipuriin saakka erinomainen, kuulakas mutta jopa lämmin talvipäivä. Mutta ostoksilta palatetssani alkoi lumipyry, joka ei onneksi liikaa paluuta haitannut.

Viipurissa ajoin suoraan ostoksille Karusell-tavarataloon. Ostoslistalla oli taasen sallittu kiintiö eli isille venäläiskaljaa, Leolle valkeeta mallua, itselleni ruokatavaraa kuten makarooneja, valkeeta vuokaliepuskaa, Pietari 2007 -kalenteri, kirsikkamehua.

Votkanmyynti oli inventaarion vuoksi keskeytetty. Ja moni votka-iivana poistui pettyneenä liikkeestä.

Itselläni oli kirkaskiintiö täynnä, sillä olin saanut joululahjaksi lahjapakkausputelin ukrainalaista Nemiroffia kolmella ryyppylasilla varustettuna. Se on hunajavotkaa lisättynä pippurilla, varmasti terveellistä:)

Rajamuodollisuudet olivat erikoiset. Venäjän tullista menin lähes heittämällä läpi.
Mutta Suomen tullissa jonotin yhdessä uudenvuoden -lomalle tunkevan herrakansan kanssa passintarkastukseen henkilöautojonossa.

En todellakaan tajua sitä, että venäjän tullissa suomalaisille /ulkomaille rekisteröidyillä autoille (autositoumus/tullaus, mitä venäläisten ei tarvitse tehdä Suomeen pyrkiessä) on oma hidas jononsa. Mutta Suomessa meidän pitää jonottaa samassa jonossa, mikä merkitsee odotusta taas ja vain suomalaisille.

Vaan eihän siellä ole pakko visiteerata.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Seuramatkalla Nevanlinnassa

Bussilla Pietariin

Vaihteeksi päätin lähteä reissuun entisten työkavereitteni kanssa. Päätimme valita valmismatkan Pietariin, TE-matkojen bussilla hotelli Moskovaan 7. - 10.12.06.



Olipa matkanteko vaivatonta, kun ei tarvinnut itse suhata. Saavuimme Pietariin klo 16.00 Pulkkalan aikaa, siis melko nopeasti.

Itse en muuta kuin kirjautunut hotelliin sisään, annoin huonetoverilleni pukupussini, ja lähdin suoraan huoneessa käymättä Puskiniin.


Metropolissa

Perjantaiaamuna hyppäsin Puskinissa Moskovskajan metroasemalle menevään bussiin. Metrolla hurautin Nevskille, josta kävelin Palatsiaukion bussiparkkiin odottamaan kiertoajelulla olevaa seuruettamme.



Porukka hajaantui eri kohteisiin. Itse lähdin merimuseoon. Kävin siellä ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Ihmettelimme venäjän laivaston saavutuksia tai satuja. Myös meidän sotahistoriaamme liittyvää siellä oli mm. ruotsalaisia sotalippuja, Gangutin meritaistelusta (Riilahden/Hangon), Viipurinlahden sotatoimista vuonna 1944.


Kumma juttu kun talvisota oli kokonaan unohdettu, ainakaan sitä koskevaa materiaalia en koskaan ole huomannut.

Palasimme hotellille ruuhka-aikaan metrolla, mikä näytti olevan mieleenpainuva elämys meille metsäsuomalaisille.


Illalla lähdimme Jusupovin palatsin teatteriin. Siellä oli venäläinen operetti-ilta. Ja muuten sama miessolisti (iso parrakas ryssä), joka oli ollut Eremistaasin oopperassa. Aika pienet taitavat olla nuo Pietarin laulajapiirit:)

Vaikka operetti olikin laadukas, parasta olivat buffetin antimet: kaviaarileivät ja venäläinen kuohuviini lukuunottamatta paloöljy-konjakkia. Vieläkin sylettää jälkimmäisen matalaoktaanisen polttoaineen maku.



Palasimme hotellille. Kävimme syömässä Rasputin-ravintolassa ja otimme illan aikana muutaman törräyksen.

Aamulla porukka lähti Katariinan palatsiin. Itse kävin aamiaisella ja jäin huoneeseen köllöttelemään.


Illalla lähdimme Fontankan sirkukseen. Se oli paljon parempi kuin osasin odottaa. Venäläiset sirkusnaiset olivat tiukkalihaisia, hevosnäytös oli hurja ja taitava, elefantit osasivat hauskoja temppuja jne.



Illalla kävimme vielä Nevskillä syömässä, ja katsomassa yöelämää. Ei jaksanut oikein hotsittaa. Matka ja lyhyet kauneus-yöunet alkoivat jo painaa.


Tynkä-Suomeen

Sunnuntai-aamuna heräsimme virkeinä. Kamat kantoon ja aamiaisen kautta bussiin, joka lähti täsmällisesti 10 reikä-reikä kohti Viipuria.


Viipurissa pidimme 1½ tunnin tauon, amatöörit ryntäilivät ympäri toria. Meidän ryhmä marssi suoraan Pyöreään torniin lounaalle. Olihan se taas sellaista huoltoasema-tasoa jos nyt sitäkään. Kahvi oli todella kylmää. Mutta sellaista se ryssäläinen ruokahomma, harva sinne herkuttelemaan menee.

Sorvalin valinnasta ostimme tuliaiset: isälle hepsua ja muutoin luovutin verovapaa-kiintiöni toisten käyttöön.

Koska tsuhna-bussituristeja oli tavallista enemmän liikenteessä, läpäisimme rajan Vaalimaalla. Vaikka Nuijamaa oli suorimman tien varrella, siellä oli kuitenkin turistibusseilla kahden tunnin jonotusaika.

Olin jo iltakuudelta kotona. Ja kaikinpuolin virkistyneenä.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Summassa ja Pietarin yliopistolla

(kuvia ja karttoja klikkaamalla näet ne suurempina)

Itäänpäin

Perjantai-iltana 15.9.06 oli taas lähdettävä. Nuijamaalla rajamuodollisuuksissa oli uutta: Suomen uusi upea raja-asema ja venäjän tullissa älytön jono lähes Pällin taxfree-kaupalle saakka.

Nou hätä, tein valkorosvomaisen tempun. Päättelin olevani herrakansalle varatussa jonossa ja lähdin ohittamaan sen. Pääsin lähes venäjän tullin puomille, mutta siellä oli toinenkin huligaani vironrosvo. Eikun pokkana ryhdyimme muodostamaan eu-kansalaisten jonoa, ja muuten erikoiskuljetuksille varatulle kaistalle. Etuilusta huolimatta siinä meni kuitenkin tunti vartoiluun.

Summaan

Summa sijaitsee karjalankannaksella noin 30-40 kilometriä Viipurista kaakkoon eli Pietariin päin.

Suuntasin matkani Sorvalin valinnan kautta pimeässä ja varsin kylmässä (-0 C)syysalkuyössä kohti Summan "Lähteenlohkoa". Ajoin Kämärän (Gavrilovo) aseman kautta Lähteentietä pitkin Mannerheim-linjalle.


Tämä on se paikka Mannerheim-linjaa, jossa puna-armeijan joukot tekivät läpimurron 11.2.1940 (puhutaan sisäänmurrosta). Tämä puna-armeijalle ensimmäinen onnistunut sotatoimi merkitsi suomalaisille joukoille perääntymistä 17.2. alkaen ns. Väliasemaan ja siitä sitten Viipurin edustalle rauhantuloon saakka.


Päätin yöpyä autossani läpimurtokohdassa suomalaisbunkkerin SJ4 (Lä4) eli "Poppiuksen" takapihalla. Tämän piti olla muka suojainen paikka tatteja metsästäviltä venäläisiltä. Siinä ei pitänyt olla liikennettä, koska läpiajo ei ollut mahdollista.

Mutta erehdyin raskaasti. Aamulla klo 6.n aikaan heräsin siihen, kun nuori venäläispari kävelee autoni ohi. He nauraa kihersivät makuupussissa koisaavalle valkobandiitille. Kohta kuulin enemmänkin porukkaa pysähtyvän ja lappaavaan bunkkerin toiselle eli tien puoleiselle levikkeelle. Kun vetäisin rauhantamineeni ja muut ventterit niskaan huomasin kaikkiaan seitsemän henkilöautolastillista ruskeja tulleen bunkkerille kerämään sieniä.

Oli siis aika siirtyä. Ajelin karttaa silmäillen aikaisemmin käymättömälleni "Merkin-lohkolle" eli itäänpäin noin kolmisen kilometriä. Täällä ei ollut betonivarustuksia, mutta silti ja ehkä juuri siksi täälläkin oli ryssä tosissaan yrittänyt läpimurtoa. Isoisäniporukka (os Berg/ ErP 20 tai 24) oli täällä sotimassa lyhyen aikaa joulu-tammikuussa 39-40.



Kuvassa Merkin lohkolla. Pystyssä oleva venäläiskranaatti on umpiterästä ja tarkoitettu bunkkereiden ja tankkien tuhoamiseen. Venäläiset ampuivat tälläisia kranaatteja suuria määriä ja suomalaiset luulivat niitä suutareiksi.

Muistomerkissä lukee vapaasti käännettynä "Mannerheim-linjalla rynnäkössä kaatuneiden puna-armeijan sotilaiden muistoksi"

Kävin tällä lohkolla etulinjassa ja puna-armeijan hautuumaalla. Pidemmällekin rautatielle (Viipuri-Pietari) päin meinasin mennä, mutta metsässä oli aamuisesta ajankohdasta huolimatta liikaa tattivenäläisiä, tie oli poikki tielle kaatuneen männynlatvuksen vuoksi ja aika alkoi painaa päälle.


Pietariin

Taas teki mieli pois täältä kuusenpersiistä megapolikseen.

Piti poiketa vielä aamupesulle. Taasionlampien seutu Pietarin valtatien läheisyydessä oli täynnä tatinetsijää. Sen vuoksi poikkesin valtatieltä bunkkerille Le6 Perojoen tuntumaan. Hunttasin pesuvehkeiden kanssa joen rantaan Viipuri-Pietari -rautatien sillan alle.


Kuva on lavastettu, koska pikkumustat ovat jalassa. Mutta ilme kertoo pesuveden lämpötilan.





Räjäytettyä suomalaisen rautatiesillanjäännöksiä hyväksikäyttäen peseydyin mulkkusillani pikaisesti mutta täydellisesti. Vesi oli niin kylmää, että hiuksia pestessä se suorastaan koski päähän. Silloin kävi mielessä mutta vain sen hetken, että olenkohan minä liian vanha tälläiseen retkeilyelämään ja suomalaisella alueella sijaitsevien venäläishotellien boikotoimiseen.


Kuva elokuulta 06 jossa Saharovin patsas ja takana kantaravintolani. Oikein edullinen mutta:)

Kaahasin Pietarin Hirvisaareen (vasilinsaari). Olin juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Saharovin patsaalla, Pietarin yliopistoalueen (SPbGU) sydämessä. Paikka oli minulle varsin tuttu kesäiseltä kielikurssilta, sillä kävin melkein joka päivä syömässä "studentseskaja stolovajassa", opiskelijaruokalassa.


Saharovin patsaan luona aukiolla oli parhaillaan menossa mielenosoitus eläinten puolesta. Olihan siinä viihdettä seurata, kun tv-asema kuvasi varsin vähäosanottajista kansalaiskokousta. Kävi siinä miliisikin kysymymässä mielenosoittajilta jotain muodon vuoksi.



Mitäs me "jokerit"!


















Suomalainen suomalaisuuden sekä suomalais-ugrilaisen kulttuurin tutkija Anders Sjögren oli saanut plakaatin muistoksi toiminnastaan erään yliopistorakennuksen seinää.


Filologisen tiedekunnan takana lähellä yliopiston hallintorakennusta/kassaa oli tehty eräänlainen jatulintarha kivistä. Siinä oli kiviä eri yliopistoista kuten Harvardista, Sorbonnesta, Berliinistä ja tietysti omasta opinahjostani Turun yliopistosta. Kädessäni näkyvä kivi oli selvästi Ryssänmäeltä, jossa Turun yliopisto sijaitsee ja jossa asuin viisi vuotta.


Tynkä-Suomeen

Kotimatka meni nopeasti ja hyvin. Pietarissa eikä rajalla ollut ruuhkaa. Viipurissa ostin "Karusellista" Lekulle lekan Bostonia ja kartsan tupakkaa, isälle olutta eli Nevskoje originalnojeeta sallittu määrä, itselleni hunajaolutta (Medovarus) laatikollinen, sekä suklaata, leivonnaisia ja helevetin pahanmakuista makkaraa.

Olin kotona iltakymmenen jälkeen. Kävin saunassa ja uni tuli nopeasti.