Tuli tilaisuus automatkailla viikonloppuna. Perjantai-iltana autonnokka kohti Nuijamaata. Venäjän tullissa vain tunnin pakolliset kuviot. Sitten Viipurin kautta Äyräpäähän.
ÄYRÄPÄÄSSÄ
http://www.luovutettukarjala.fi/
Vaikka oli jo syyskuun alku ja Ääräpiässä pimeää kuin "persiissä jouluna", venäläisiä asui rannalla mustalaiskylää muistuttavissa kojuissaan. He pitivät nuotioita pitkin Vuoksen rantaa. Etsin herrakansasta vapaan paikan, auto parkkiin, nopea iltapala ja unta palloon autossa makuupussissa ilmapatjalla.
Melko hyvin nukutun yön jälkeen heräsin vilunväristyksiin. Ylös, ulos ja humpalle: kumpparit ja verkat jalkaan.
Ensimmäiseksi tarkastelin silmämääräisesti ja kartasta, että "missäs sitä ollaan oltu". Sattumalta olin yöpynyt entisen suomalaistalon pihamaalla. Rakennuksesta oli jäljellä enää betoniperusta/sisäkellaritilat sekä erillinen melko hyvässä kunnossa oleva maakellari. Suomalaisuudesta kertoivat myös pihakasvit ja pensaat: melko karulla männikkökankaalla kasvoi "siperian hernepensasta" (en ole hortonomi) ja sireenipensaita.
Näin pienet asiat kertoivat, että suomalaisella maaperällä ollaan!
Sitten lompsin kohti Vuoksen mahtavaa virtaa. Matkalla sinne havaitsin suomalaisia asemia, suutarikranaatin, hylsyjä jne. Kranaatinheitinasemasta oli joku kaivanut esiin neljä kevyen kranaatinheittimen kranaattia, joissa oli sytyttimet paikallaan(asema oli selvästi vaihtanut omistajaa 1944).
Kurillani mietin, että pitäiskö järjestää tunnetusti pitkään nukkuville ryssille kunnon aamuherätys. Mutta tulin siihen tulokseen, että voihan siinä itselleenkin käydä hassusti. Ja huonoa tsäkää minulla riittää vaikka muille jakaa:)
Saavuin virralle. Silläkin kohtaa oli velivenäläinen telttoineen koisaamassa. Kävelin takaisin autolle ja siirryin pitkin kankaalla kulkevia metsäautoteitä Vuoksea ylävirtaan. Pääsin autollani melko lähelle jokea.
Kävelin venäläisistä vapaana olevaan niemeen, nautin aamupalaa ja kävin peseytymässä Vuoksessa. Vesi oli yllättävän sameaa viime reissuun verrattuna, mutta yhtä lämmintä kuin juhannuksena 2005.
Virralla oli paljon kalastajia pikkuisine veneineen. Mutta perämoottorin pörinää ei juuri kuulunut - tosi herkkä luomumeininki. Silloin tällöin paukahti aamuisessa metsässä haulikko merkkinä metsästyskauden alkamisesta.
Sitten siirryin katsastelemaan Mansikkamäen, Lauttalahden ja Romminmäen taistelumaastoja ja suomalaisasemia. Sieltä olivat Suomen miehet lasettaneet ryssiä, Äyräpäänharjukankaalta peltoaukeille.
Joku oli löytänyt suomalaisten etulinjan juoksuhaudasta kaatuneen sotilaan. Merkkinä siitä oli risti ja venäläiskypärä sen nokassa.
Se, oliko kysymyksessä suomalaistaistelijan viimeinen leposija, vai punasotilaan multaosuus Suomesta, ei selvinnyt minulle. Pitää muistaa, että suomalaiset käyttivät paremman ja omien puuttuessa venäläisiä kypäriä.
RISTISAAREEN (Krestovskij ostrov)
Minun piti olla kello 14.00 Pulkkalan (= Moskovan) aikaa Pietarissa. Oli jo vähän kiire ja kaahasin Äyräpäästä kahdessa tunnissa Ristisaaren huvipuistoon.
Olin vartin myöhässä sovitusta. Kiiruhdin läheiselle metroasemalle odottamaan. Mutta kuten useimmiten, venäläiseen voi luottaa siinä, että hän on satavarmasti myöhässä enemmän kuin siinä kulttuurissa sallitut 15 minuuttia. Mutta jouduin odottamaan v a i n 20 minitsiä ja sitten huvipuistoon.
Todettakoon kontaktini kunniaksi, että hän on harvoin myöhässä. Hän tietää, kuinka huonosti suomalaiset sitä ymmärtävät. Ja ehkä meitin pitäisi ymmärtää sikäläisiä (joukko)liikenneoloja - siellä on turha kellon kanssa minuuttiaikataululla pelata.
Suomen leijonat:)
Vaikka oli jo 2.9.06, ilman lämpötila oli +22 gradusovia, aurinko paistoi ja ihmisiä riitti sopivasti. Tällä kertaa elämä potki syylinkijalalla:)
Itse kävin vain huvipuiston maailmanpyörässä. Se oli sopivan pieni, mutta silti kurkkua vähän kuristi. Huvipuistossa oli todella upeita ja hurjia laitteita. Sellaisiin minua ei saisi kirveelläkään. Eli huimapäille sopivia pyörittimiä löytyy, vetää varmasti vertoja Linnanmäelle, voin suositella.
Sitten guljailimme Jelaginin puistossa Mistulansaaressa (Jelagin ostrov) söimme ja kahvittelimme.
Sen jälkeen autonnokka kohti Tynkä-Suomea ja kotia. Mietin yöpymistä karjalankannaksella, mutta noudatin "suoraan kotiin" -neuvoa. Pietarista lähdin noin 18.15 Suomen aikaa ja oli kotiovella tasan 23.00.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti