perjantaina, toukokuuta 15, 2009

Hyökkäys Talinmyllylle

Lyhyenä alkutalven päivänä 11.12.2005 ajelin Enson kautta Talin suurtaistelun alueelle Leitimojärven luoteispäähän. Tarkoitus oli kävellä panssaridivisioonaan kuuluneen jääkäripataljoona 5:n (taisteluosasto Kiviperän) hyökkäysreitti 28.6.1944 Murokalliolta Talinmyllyä kohden.

Klikkaa kuvia, linkkejä ja karttoja. Näet ne suurempina, saat lisätietoa ja pysyt kartalla.

Valokuva Aniskalan kylästä Leitimojärvelle. Suurtaistelun aikana järveen tipahti 26.6.1944 yksi lento-osasto Kuhlmeyn Stukista (Ju-87), joka sai osuman pommittaessaan noin kilometrin päässä sijainneita Talinkylän siltoja. Suomalaiset saivat pelastettua lentäjät.

Paikan päälle pääsin totisesti maastokelvottomalla Audillani. Silloin rekkojen ruhjoma, mutkainen ja kuoppainen maantie Ensosta Ihantalaan oli todella kurjassa kunnossa. Mutta eipä ollut kiirettä.

Käännyin Portihoikan tienhaarasta vasempaan Talin suuntaan. Murokallion - Hiihkallion -leikkauksen jälkeen käännyin vasemmalle Talin pellolle johtavalle kurjalle datsatielle. Sitä pitkin pääsin olosuhteisiin ja tien kuntoon nähden melko helposti Leitimojärven luoteispäähän.

Lunta oli jo puolisääreen. Arvelutti jättää auto kolmeksi tunniksi vartiotta. Mutta minkäs teit.


Nurmekselaiset jääkäriprikaatiin

Rukajärven suunnan yksi taistelukykyisimpiä yhtymiä oli jalkaväkirykmentti 52 (JR 52). Liikanimenä sillä oli purilasrykmentti, jonka se sai onnistuneen Omelian motituksen ansiosta. Tässä korpien läpi tapahtuneella koukkauksella, kalusto hevosvetoisten purilaiden avulla kuljetettuna, saarrostettiin ja lähes kokonaan tuhottiin puna-armeijan JR 337. JR 52:n väliaikainen komentaja, sen jälkeen kun eversti Raunio oli astunut Rukavaaralla 8.9.1941 miinaan, Lauri Kumlin on kirjoittanut siitä ja yleisimminkin oivan teoksen, Rukajärven suunnan taistelut (1950).

Kevättalvella 1942 vanhempia ikäluokkia alettiin kotiuttaa rintamalta Koti-Suomen vaatimiin siviiliaskareisiin. Samalla koko Suomen armeijan joukko-osastoja ryhdyttiin uudistamaan nykyajan sodankäyntiä vastaaviksi operaatio- ja liikuntakelpoisimmiksi yhtymiksi eli prikaateiksi. JR 52:n ensimmäinen pataljoona (I/JR 52) oli koottu pääosin varusmiehistä. Tälläiset joukot joutuivat reserviläisjoukkoihin verrattuna kantamaan raskaimman taakan käydyissä taisteluissa.

I/JR 52 päätettiin liittää uudelleen järjesteltävään Laguksen komentamaan jääkäriprikaatiin. Sen sotilaat siirtyivät pääosin jääkäripataljoona 5:en (JP 5), joka perustettiin Paateneen itäkarjalaiskylässä.

Näin joutui moni Nurmeksesta kotoisin oleva korpisoturi Rukajärven suojaisista ja tiettömistä ikimetsistä suursodan pyörteisiin ja karjalankannaksen ratkaisutaisteluihin. Joka tapauksessa heidät oli valittu Suomen armeijan valioyhtymään, jota tuki panssariprikaati.

Myöhemmin jääkäriprikaatista ja panssariprikaatista muodostettiin panssaridivisioona sijoituspaikkanaan Äänislinna (Petroskoi). Koulutus oli tehokasta ja jatkuvaa sekä kalusto ensiluokkaista. Rintamavastuussa ja vastahyökkäyksissä käytiin asemasodan vuosina Syvärillä.

JP 5 osallistui ensimmäisen kerran suurhyökkäyksen torjuntaan VT-aseman edustalla Kivennavan itäpuolella Polviselässä 11.6.1944. Pataljoona teki vastahyökkäyksen puna-armeijan panssarikärkeä vastaan polkupyörillä! Iivana pysähtyi, mutta hyökkäyshenkisten jääkärien tappiotkin olivat suuria.

Neuvostojoukkojen läpimurron torjumiseksi Panssaridivisioonan käskettiin hyökätä 11.6.1944 Kivennavan Polviselkään. Divisioonaa johti käytännössä Päämaja Mikkelistä 200 kilometrin päästä divisioonan oman korkeimman johdon ollessa lomalla tai muutoin poissa. Kyseessä oli tiedusteluhyökkäys, josta siirryttiin viivytykseen. Taisteluissa divisioonan panssarintorjunta tuhosi 29 neuvostopanssarivaunua. Hyökkäyksen ongelmana oli se, että kenttätykistö ja Rynnäkkötykkipataljoona eivät tukeneet hyökkääviä jääkäreitä. Hyökkäys oli kuitenkin operatiivisesti onnistunut, koska sen seurauksena neuvostojoukkoja komentanut Leningradin rintaman komentaja Leonid Govorov vaihtoi yhtymiensä painopisteen Kivennavalta Sahankylän puolelle Kuuterselkään lisäys VS. Lähde


Talin suurtaistelu 25.6.-29.6.1944

Govorovin komentamat puna-armeijat laumat olivat paria päivää 22.6.1944 aikaisemmin vallanneet massiivisella hyökkäyksellään ja suorastaan tuhoavalla epäsuoralla tulella Talin kylän murtautumalla Mannikkalassa sen itäpuolella sijainneen VKT-linjan läpi. JR 48:n pataljoonat eivät voineet hyökkäykselle mitään. Mutta sentään pystyivät rajoittamaan sisäänmurtoa reippaalla vastahyökkäyksellään. Linja vakiintui Talijoen/-puron -linjalle Talin kylän länsipuolelle. Kaikissa näissä asemissa oli jo taisteltu talvisodan loppuvaiheissa katkerasti. Silloin puna-armeija pääsi Portinhoikan tienristeyksen lähelle, kunnes rauha tuli.

Venäläisten taktiikka (Tapio Tiihonen) oli muuten sama kuin Valkeasaaren suurhyökkäyksessä 9.-10.6.1944: tehdä sisäänmurto suomalaisasemiin (22.6.1944) ja sitten houkutella paikalle ja sitoa suomalaisten reservit murtokohtaan ja sen jälkeen sitten ylivoimaisella jatkohyökkäyksellä (25.6.44) tuhota ne ja niin saada aikaan ratkaisevaa menestystä (Хелсинкиин).

Kuvassa toukokuussa 2006 Talin pellolla suomalaisasemien (JR 13) edustalla niihin jääneen Suomi-konepistoolin rumpulipas kourassa. Taustalla näkyy Talinkylän länsilaita, johon venäläisten rynnäkkö- ja suorasuuntaustykit ajoivat asemiin. Eräästä poterosta löytyi hyvin säilyneitä sotilaskiväärin patruunia (VKT 42) noin 20 kpl.

Talin suurtaistelu alkoi 25.6.1944 (ks. kartta yllä) samanlaisella manööverillä kuin aikaisemmin. Venäläisten taukoamaton tykistökeskitys pyyhki edestakaisin Leitimojärven ja Kärstilänjärven välistä Talinkannasta sekä Marjamäkeä, Ihantalaa kohti johtavan metsäisen tien suuntaan.

Talin kylän nykyinen nimi on Paltsevo / Пальцево lähistöllä kesäkuussa 1944 kuolleen puna-armeijan poliittisen ohjaajan (zampolit) eli politrukin mukaan.

Поселок. До 1939 г. деревни Tali и Ryysyla входили в состав Выборгского сельского округа Выборгской губернии (Финляндия).

Зимой 1948 г. решением исполкома сельсовета деревне Тали выбрали наименование «Пригородная». Вскоре, не без участия комиссии по переименованию, название это было заменено на «Пальцево» с соответствующей мотивировкой: «в память воина Советской Армии, погибшего на территории Кяхярского сельсовета». (Парторг роты красноармеец Владимир Пальцев погиб в июне 1944 г. под ст. Тали, позднее его прах перенесен на братское захоронение в пос. Петровка). А первоначальное название «Пригородная» в ходе перетасовки перебросили на деревню Тиенхаара. Lähde


Lukuisat pommi- ja maataistelukoneet sekä rynnäkkö- ja suorasuuntaustykit moukaroivat taukoamatta suomalaisten etulinjaa ja tykistöasemia. Pääosin ruotsinsuomalaisista koostuneen JR 13 (Wiberg) pataljoonat kyyhöttivät pienissä poteroissaan pellonlaitametsikössä ja matalissa juoksuhaudoissaan Talijoen länsirannalla.

Puna-armeijan panssarit ja niiden mukana seuraava panssarijalkaväki pääsivät murtoon Talinsuoran suuntaan Portinhoikan tienristeystä kohden ja hyökkäyssuunnassaan vasemmalle erkanevaa tieuraa pitkin Konkkalan suuntaan Kärstilänjärven pohjoispuolella. JR 48 kulunut II pataljoona viivytti Pärttylinniemen maastossa, mutta sekin joutui taipumaan.

Elokuussa 2007 kävelimme kerrottua "tietä" pitkin Pärttylinniemeen. Silloisen seurueemme jäsenen isä kaatui Pärttylinniemen ja Konkkalan tienristeyksen välittömässä läheisyydessä 25.6.1944 venäläisen maataistelukoneen pommin täysosumasta.

Talinsuoraa pitkin valtamaantietä venäläispanssarit pääsivät jopa Juustilankannakselle saakka, jossa suomalaisten vahvennetun jääkärinprikaatin vastahyökkäys tuhosi ne ja ajoi vanjat pakosalle takaisin Talinkannakselle. Entisiä asemia, ei niin tavoitteena ollutta VKT-linjaa tai "Talijoen-linjaakaan" pystytty valtaamaan takaisin vaan suomalaisten vastahyökkäys pysähtyi ankarien taisteluiden jälkeen Murokallion ja Konkkalanvuorten tasalle. Kuitenkin operatiivisesti tärkeä Portinhoikan neljäntien risteysalue jäi suomalaisten haltuun.

25.-26.6.1944 tehtiin vastahyökkäys Juustilasta Portinhoikan kautta vanhalle VKT-linjalle eli Viipuri-Kuparsaari-Taipale-linjalle pysäyttääkseen kohti Haminaa ja Kouvolaa pyrkivät neuvostojoukot. Neuvostoliitolla oli alueella noin 25 000 miestä, joista noin 1 900 kaatui tai haavoittui jo suomalaisten tulivalmistelussa. Valmisteltuaan ja toimitettuaan esikäskyn 24.6.1944 IV Armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Laatikainen antoi Panssaridivisioonan komentajalle kenraalimajuri Lagukselle vapaat kädet vastahyökkäyksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Panssaridivisioona saavutti vastahyökkäyksessä suurvoiton. Se tuhosi vähintään 38 vihollisvaunua (lisäksi 4-5 epävarmaa tapausta) ja sai sotasaaliiksi 8-9 ajokuntoista vaunua. Omia vaunutappioita ei kärsitty. Portinhoikan vastahyökkäyksen operatiivinen merkitys oli suuri, koska sen ansiosta Neuvostoliiton 21. Armeija ei onnistunut saamaan sillanpääasemaa etenemiselleen kohti länttä. (lähde)

Jääkäripataljoona 5 (taisteluosasto Kiviperä) osallistui tähän vastahyökkäykseen panssareiden tukemana, käsitykseni mukaan valtamaantien pohjoispuolta Yliveden kylän ja Kyöpelinvuoren kautta Portinhoikkaan ja siitä Murokalliolle.

Seuraavien päivien aikana vastahyökkäystä yritti jatkaa Itä-Karjalasta saapuneen Kylmä-Kalle Heiskasen 11. divisioonan yhtymät (JR 50 ja JR 30) Murokalliolta Talinmyllyn suuntaan ja Konkkalanvuorilta Pärttylinniemeä ja Leitimon kartanoa kohden. Taistelut aaltoilivat, puna-armeijan resurssit olivat ehtymättömät ja ne saavuttivat menestystä Talista Marjamäen suunnasta luodetta Talinmyllyn kautta Ihantalaa kohden päästen jopa Vakkilan tienhaaraan saakka tällä suunnalla.


Suomalaisten hyökkäys vihollisen motittamiseksi

Selostetun kehityksen seurauksena oli syntynyt Talista Ihantalan lähistölle Vakkilaan ja Rauhamäkeen saakka suuruudeltaan kaikkien aikojen venäläisjoukkojen keskittymä ja "panssarimakkara". Vihollinen oli ahtautunut Marjamäestä Talinmyllyn kautta Ihantalaan johtavalle vaivaiselle metsätielle.
Myöhemmin paljastui, että yksistään punajalkaväkeä oli vähintään neljä divisioonaa po. alueella ja lisänä niitä tukevat panssari - ja tykistöjoukot. Ja iippoa lappasi lisää koko ajan Talin suunnasta.

Vastatoimena siihen määrättiin päivittäisissä vastahyökäyksissä kuluneet jääkäripataljoonat (JP 2, 4 ja 5) ja kaikki liikenevät muut yksiköt mm. I/JR 50 ratkaisevaan vastahyökkäykseen, joka tehtiin 28.6.1944 (huom. oheinen kartta tilanne 27.6.44). Tavoitteena oli saartaa eli motittaa Ihantalaa kohden puskevat venäläisyhtymät samanaikaisilla hyökkäyksillä: lännestä Murokalliolta Talinmyllyä kohden, pohjoisesta Ihantalasta Vakkilan tienhaaraa ja Portinhoikkaa kohden sekä koillisesta Talinmyllyä ja Nurmilampea kohden.

Kuvassa Talinmyllyn taloryhmän jäännökset.

JP 5 hyökkäsi Murokalliolta kohti Talinmyllyä. Välitavoite Aniskala saavutettiin hyökkäystä tehokkaasti tukeneen tykistöntulen ja muutaman Sturm-rynnäkkötykin avulla. Hyökkäys pysähtyi Leitimojärven pohjoispuolella Aniskalan kyläaukean itälaitaan ja Talinmyllyn länsipuolen kukkuloille ryhmittyneen vihollisen eteen.

Käydessäni paikalla 11.12.05 vielä silloin oli havaittavissa Talinmyllyn viereisellä lounaispuoleisella kukkulalla vieri vieressä jopa porrastetusti hyökkäyksen pysäyttäneiden iivanoiden poterot. Suomalaisten tappiot olivat sen mukaiset. Jääkäripataljoonan miehet vetäytyvät takaisin Aniskalaan mitättömän Leitimojärveen laskevan puron länsipuolelle, jossa asemat ovat edelleen havaittavissa.

Vihollisen 30. Kaartinpanssarivaunuprikaatin 25 vaunua kaivautui siiliasemaan Talinmyllyn mäkeen tulittaen sieltä eteneviä suomalaisia. Hyökkäys Talinmyllyn suuntaa tyrehtyi ennen puoliväliä, ja kaksi Sturmia jäi vaurioituneina kentälle. Ne saatiin kuitenkin myöhemmin hinattua korjattavaksi.

Moni nurmekselaispoika kohtasi sankarikuoleman tuossa tuhoontuomitussa hyökkäyksessä 28.6.2009 ja sen lähipäivinä. Taisteluiden nopeuden ja armottomuuden vuoksi suurin osa kaatuneista tai haavoittuneista sankareista jäi taistelukentälle. Eloonjääneet yleensä katosivat selvittämättömissä oloissa puna-armeijan käsiin jouduttuaan.


JP5sotamiesKORHONENARVI EEMELI28.06.1944näytä »

jääkäriLEVEINENVILHO28.06.1944näytä »

sotamiesNEVALAINENPERTTI AULIS23.06.1944näytä »

kersanttiNEVALAINENUNTO KULLERVO11.06.1944näytä »

jääkäriNEVALAINENERKKI OLAVI17.06.1944näytä »

jääkäriNYKYRIJUHO EDVARD29.06.1944näytä »

sotamiesPUOSKARIREINO OLAVI28.06.1944näytä »






JP3alikersanttiKÄRKKÄINENVEIKKO AULIS 29.06.1944näytä »

JP 5alikersanttiHEIKURAPENTTI28.06.1944näytä »
JR 30 korpraaliKÄHKÖNENHEIKKI29.06.1944näytä »


Vastahyökkäyksessä JP 5:n pataljoonan komentajana (alkaen 19.6.44) toimi nurmekselainen res. kapteeni Toivo Kaltiainen. Hän oli jatkosotaan lähdettäessä toiminut jalkaväkirykmentti 52:n I pataljoonan 1. komppanian päällikkönä. Ja joutui kerrotussa joukkojen uudelleenjärjestelyssä jääkäriprikaatiin.

Vaikka Kaltiainen ei ollut fyysiseltä kooltaan mittava, hänen sanotaan olleen "toisia päätä pitempi". Ts. kyvykäs kaikkiin tehtäviin joihin hän ryhtyi mm. sotilaana, kunnallispolitiikkona tai kansalaiskoulun rehtorina.

Kaltiainen asui perheineen sotien jälkeen jonkin aikaa Nurmeksen Porokylässä Hankoniemen "paritalossa" yhdessä Pauli-isoisäni perheen kanssa. He olivat paitsi hyviä ystäviä että toimivat aktiivisesti suojeluskunta-, kunnallispoliittisessa- ja järjestötoiminnassa.

Kuvassa Nurmeksen sankarihautuumaalla kaatuneiden muistopäivänä 17.5.2009.


Totta ja melkein totta

Joissakin suomalaisissa sotajulkaisuissa mieluusti puhutaan, että hyökkäävät suomalaispataljoonat, yhtäällä JP 5, JP 2 ja 4 , I/JR 50 ja JR 30, ja puolestaan vastakkaisessa suunnassa taisteluosasto Björkmanin joukot mm. RajaJP 2, I/JR 48 ja ErP 14 olivat lähimmillään vain noin kilometrin päässä toisistaan. Ikään kuin kaikkien mottien äiti olisi ollut syntymässä, jopa onnistumassa. Kuitenkin jätetään kertomatta mitä vihollisjoukkoja heillä oli siinä välissä ja kuinka loppuunkuluneita suomalaisjoukot olivat (kaikkiaan vain paperilla noin 1 divisioona). Oma kehuttu tykistökään ei kyennyt tukemaan hyökkääviä pataljoonia, koska omat ja vihollisen joukot olivat sikin sokin taistelukentällä, eivätkä viestiyhteydet toimineet. Joka tapauksessa operatiivisesti pysyvää tulosta ei olisi onnistuttu aikaansaamaan.

Toivottomalla hyökkäyksellä oli epäonnistumisestaan huolimatta sotilaallista merkitystä. Se sitoi ahtautuneet hyökkäysryhmityksessä olevat venäläisjoukot sivustojensa puolustukseen. Näin nuorten sotilaiden verellä voitettiin aikaa Ihantalan suunnassa kirkonmäellä ja Pyöräkankaalla par´aikaa tapahtuneeseen suomalaisten joukkojen ryhmittymiseen ja asemien parantamiseen.

Tämä myytintekele on syntynyt pikemminkin Tali-Ihantalan -taistelun popularisoijien kuin vakavasti otettavien sotahistorioitsijoiden toimesta.

Sinällään puna-armeijan rynnistyksen pysäyttäminen Ihantalassa kirkonmäkeen ja erityisesti Pyöräkankaalle sekä Juustilan suunnassa on jo niin suuri saavutus, että sitä ei käy liiotteleminen.

Turhaan ei puhuta torjuntavoitosta. Se tarkoittaa, että venäläiset eivät kyenneet enää jatkamaan hyökkäystään, koska sen sotilaallinen hyökkäysvoima, joukot ja kalusto olivat siinä määrin ehtyneet ja tuhoutuneet tässä pohjolan suurimmassa taistelussa.

4 kommenttia:

24rr kirjoitti...

terve. tulin juuri 2 viikon karjalan "tutkimusmatkalta" kilometrejä reilut tuhat ja telttamajoitus.

nyt jo menehtynyt isoisäni haavoittui 25.6.1944 klo 18.00 leitimojärven ja tienvälisessä maastossa oletettavasti piiskatykin sirpaleesta, muistiinpanoja ei jäänyt hirveästi, mutta jotain kuitenkin.

Mielenkiintoinen blogi, jatkan tutkimista, lisäinfo kiinnostaa kanssa mm.juuri JR48:n mähinöistä 10.6.1944-...

Antifilatelisti kirjoitti...

Jutussani kerroin myös seurueen jäsenen luutnantti-isän (II/JR 48) kaatumisesta ko. alueella. Tämän pataljoonan rippeet olivat 25.6.44 ryhmittyneenä "toiseen portaaseen" Portinhoikka - Talintien eteläpuolella! Melko tarkka paikka tiedossa, jossa kävimme.

Toivottavasti teitillä oli hyvä matka. Itse en voi enää siellä käydä näin rauhan aikana:)

Antifilatelisti kirjoitti...

Yksi parhaimpia Tali-Ihantalan ja muista kannaksen taisteluista katkosodassa kertova teos on alla mainittu Örmarkin kirja. Siinä on parhaat kartat taisteluista ja asemista ylipäätään.

Örmark, Kauko (1991) KoRoHo kannaksella: kranaatinheitinkomppania 14./JR 48 jatkosodassa ja rintamayhteisönä. 13./JR 48:n perinnetoimikunta. Lappeenranta.

Sitten voi suositella alla mainittua Niemisen kirjaa. siinä kerrotaan II/JR 48 sotatiestä rivimiehen näkökulmasta. Kirjasta on aikaisempi raakapainos/ omakustanne, jossa oli Talinkannaksen taistelua valaiseva kartta, jo kk-pesäkkeen (jossa kävin) tarkkudella.

http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=98

Unknown kirjoitti...

Tulevan viikonloppuna on tarkoitus käydä ko. pelipaikoilla myös.
Onko blogistien käsiin jo päätynyt
Kimmo Sorkon toimittama JR48 historiikki. Loistava teoa!