Pähkinäsaari ja Ristikivi

Klikkaa linkkejä tiedät enemmän, klikkaa kuvia ja näet ne suurempina!

Suomen historian perusknoppina moni tietää, että Pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323. Se missä Pähkinäsaari sijaitsee, ketkä olivat sopijaosapuolia tai mistä sovittiin voi sitten jo olla vähemmän tunnettua.

Ristikivi on Pähkinäsaaren rauhan rajapyykki, joka sijaitsee karjalankannaksella.


Pähkinäsaari - Pähkinälinna - Schlüsselburg - Oreshek

Pähkinäsaari sijaitsee Nevajoen niskalla, jossa Laatokan vedet alkavat virrata noin 75 km:ä pitkää Nevajokea pitkin sen suistossa sijaitsevan Pietarin kautta Suomenlahteen.

Pähkinäsaaressa on alunperin ollut asutusta ja linnake, koska se on ollut vakinaisen päävesireitin varrella. Viikinkien idäntie kulki Itämereltä Nevajoen ja Pähkinäsaaren kautta Laatokalle ja siitä Olhava-jokea pitkin (Velikij) Novgorodiin.

Siellä on sijainnut Novgorodin eli venäläisen ruhtinastasavallan linnoitus siihen saakka, kun Ruotsi-Suomen kuningaskunta valloitti inkerinmaan. Alue liitettiin Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi-Suomeen.

Vuosina 1611 -1702 linnoitusta paranneltiin ruotsalaisten oppiman keski-eurooppalaisten linnoitusoppien mukaan Ruotsin-Suomen sotajoukon käyttöön. Paikan nimeksi vakiintui "Pähkinälinna", jona se nykyäänkin suomalaisten keskuudessa tunnetaan.

Otsikon mukaan paikalla on ollut monta nimeä. Nykyään venäläiset käyttävät saaresta nimeä Oрeшek (pähkinä). Lisäksi saaresta ja läheisestä kaupunkipahasesta kutsutaan saksalaisväännöksen mukaisesti Sclisselburgiksi (avainlinna).


Linnoitus ja taistelupaikka

Keskeisen sijantinsa vuoksi Pähkinälinnasta on käyty historian aikana muutamia taisteluja.

Suomen piispa Tuomaksen retki päättyi 15.7.1240 tappioon jo Nevajoen puolessavälissä Inkerejoen kohdalla (Усть-Ижора) matkalla Pähkinälinnaan. Hänet kerrotaan kukistaneen Aleksanteri Nevskiksi kutsuttu venäläissatraappi, joka on saanut nimen ja patsaiden lisäksi myös nimikko-luostarin Pietariin Moskovan hotellin vastapäätä Nevanrannalle. Kolmen ristiretken aikana n. 1293 ruotsalaisjoukot yrittivät turhaan ottaa haltuunsa Pähkinäsaarta. Kuitenkin tuon retken tuloksena perustettiin Viipurin linna, joka takasi ruotsin läsnäolo karjalankannaksen eteläisellä puoliskolla.

Tsaarin aikana linnoituksessa säilytettiin hänen vastustajiaan, vallankumouksellisellisia, separitisteja jne. Kuolemaantuomitun lauantai alkoi Pietarista illalla jokiristeilyllä Pietari-Paavali -linnoituksen laiturista ja päättyi Pähkinälinnan linnoitukseen odottamaan mestausta aamukoitteessa.

Bolshevismin aikana siellä istuivat tsaarin kannattajat ja kerenskiläiset, vastavallankumoukselliset, suomalaiset (inkeriläiset) ja muut kansanvihollisina tai kulakkeina pidetyt ulkomaalaiset.

Bolshevikkien mukaan he lopettivat vihaamiensa vankiloiden, Pähkinälinnan ja Pietarin Jänissaareessa sijaitseva Pietari-Paavalin linnoituksen tyrmien toiminnan. Virallinen totuus ei vastaa kuitenkaan todellisuutta: bolsehevikkien erikoismurhamiehet eli tsekistit (Tseka, OGPU, GPU, NKVD, KGB) ottivat kaikki nämä laitokset uudelleen tehokäyttöön. Uusilla hirmuhallitsijoilla riitti vihollisia, oikeastaan heidän kelvoton järjestelmänsä tarvitsi "kansanvihollisia" selittämään sosialismin epäonnistumiset. Lisäksi heitä tarvittiin ilmaisena työvoimana eli "työnorjina", jotka eivät kadonneetkaan kapitalismin sorron yöhön jne.

Kuvassa Pietari-Paavali -linnoitus Jänissaarella Pietarissa

Inkeriläisten muistelmien mukaan pähkinälinnaa käytettiin 1930-luvulla tutkintavankilana ja välisijoituspaikkana. Monet suomalaiset ja saksalaiset sotilaat näännytettiin Pietarin-Paavali -linnoituksessa vielä 1944, Esimerkiksi Karjalan lennoston komentaja, Messerscmitt-hävittäjälentäjä Lauri Pekuri ent. Ohukainen "oppi vihaamaan näkymää tyrmästään Pietari-Paavali linnoituksen 122 metriä korkeaan kirkon torniin", jonka jokainen leningradin/pietarin turisti tuntee ja ihastelee.


Kuvassa neuvostomilitariaa linnoituksen sisäpihalla

Nykyään molemmat linnoitukset ovat turistikohteita. Pähkinälinna on kuitenkin varsin huonossa kunnossa, koska se sijaitsi venäläisten etulinjana 8.9.41-20.1.43. Saksalaiset mätänivät asemissaan joenniskan etelärannalla, kun taas polsut pohjoisrannalla ja eteentyönnetyssä tukikohdassaan Pähkinäsaarella.

Ristikivi - KрeсToвый Kaмeнь

Pähkinäsaaren rauhassa oli olennaista se, että rajalinja jakoi karjalankannaksen kahteen osaa Ruotsin ja Novgorodin kesken. Viipuri ja ns. Länsi- eli eteläpuolinen kannas Raja- ja Siestarjoelle saakka kuului ruotsin hallintaan, kun taas käkisalmen karjala eli kannaksen pohjois- ja itäosa jaettiin venäläisille.

" - - Tuhansin aavepartion vuossadat vaanimass on vainolaista; kiväärein, keihäin, jousin, tapparoin ne taistelevat Suomen erämaista. - -" (Y. Jylhä)

Paljon puhutaan siitä, että rajalinja olisi yltänyt pohjanlahdelle saakka, koska novgorodilaisille olisi ollut siellä nautintaoikeuksia. Mielestäni näin ei koskaan käytännössä tapahtunut, vaikka rajasopimuksessa on sellaisesta mainittu. Mutta kyllä ryssä on osannut aina tinkiä ja vaatia itselleen etuja ja oikeuksia, jotka eivät sille kuuluisi.

Raja "alkoi" Siestar- eli Rajajoesta. Raja kulki Suomenlahdesta Siestarjoen latvoille saakka, kunnes jatkoi noin 10 kilometrin päässä Saijanjokea pitkin eroten siitä kohden Vuoksen "Päiväkiveä", joka on toinen merkittävä rajapyykki Vuokselan pitäjässä Vuoksi joen pohjoisrannalla.

Ristikivi sijaitsee kerrottujen Siestar/Raja- ja Saijajokien (reka Voltsa) latvojen välisellä kannaksella, rajan maastomerkkinä. Sattumoisin tai ei, se osuu kartasta katsoen täsmälleen karjalankannaksen puoliväliin Laatokan ja Suomenlahden suhteen kuten Päiväkivikin.



Se on helposti saavutettavissa, sillä suhteellisen hyvä (itäosa huono) tie Kivennavalta tai Lintulasta (Ogonki) kulkee Lempaalaan. Siiranmäestä sinne on matkaa kymmenisen kilometriä, joten poiketkaa ihmeessä Ristikivelläkin.

Ristikivi sijaitsee korpitaipaleella pitkän suoran eteläpuolella noin 200 metriä tiestä polun varrella. Tienvarrella rajakivi on merkitty kehnoilla opasteilla, mutta nekin kyllä huomaa, jos sijainnin tietää edes suuripiirtein.

Kannattaa käydä sekä Pähkinälinnassa että Ristikivellä - molemmat ovat todellista suomalaista historiaa. Ja ne eivät todellakaan ole mitään massaturismikohteita. Sinne ei ole helppo löytää tai päästä:)

Kuvassa juhannuksena 2006 Pähkinäsaaressa, takana siintää Laatokan aava ja ilma +30 C.