Ristikivi on Pähkinäsaaren rauhan rajapyykki, joka sijaitsee karjalankannaksella.
Pähkinäsaari - Pähkinälinna - Schlüsselburg - Oreshek
Pähkinäsaari sijaitsee Nevajoen niskalla, jossa Laatokan vedet alkavat virrata noin 75 km:ä pitkää Nevajokea pitkin sen suistossa sijaitsevan Pietarin kautta Suomenlahteen.
Pähkinäsaaressa on alunperin ollut asutusta ja linnake, koska se on ollut vakinaisen päävesireitin varrella. Viikinkien idäntie kulki Itämereltä Nevajoen ja Pähkinäsaaren kautta Laatokalle ja siitä Olhava-jokea pitkin (Velikij) Novgorodiin.
Otsikon mukaan paikalla on ollut monta nimeä. Nykyään venäläiset käyttävät saaresta nimeä Oрeшek (pähkinä). Lisäksi saaresta ja läheisestä kaupunkipahasesta kutsutaan saksalaisväännöksen mukaisesti Sclisselburgiksi (avainlinna).
Linnoitus ja taistelupaikka
Keskeisen sijantinsa vuoksi Pähkinälinnasta on käyty historian aikana muutamia taisteluja.
Tsaarin aikana linnoituksessa säilytettiin hänen vastustajiaan, vallankumouksellisellisia, separitisteja jne. Kuolemaantuomitun lauantai alkoi Pietarista illalla jokiristeilyllä Pietari-Paavali -linnoituksen laiturista ja päättyi Pähkinälinnan linnoitukseen odottamaan mestausta aamukoitteessa.
Bolshevismin aikana siellä istuivat tsaarin kannattajat ja kerenskiläiset, vastavallankumoukselliset, suomalaiset (inkeriläiset) ja muut kansanvihollisina tai kulakkeina pidetyt ulkomaalaiset.
Bolshevikkien mukaan he lopettivat vihaamiensa vankiloiden, Pähkinälinnan ja Pietarin Jänissaareessa sijaitseva Pietari-Paavalin linnoituksen tyrmien toiminnan. Virallinen totuus ei vastaa kuitenkaan todellisuutta: bolsehevikkien erikoismurhamiehet eli tsekistit (Tseka, OGPU, GPU, NKVD, KGB) ottivat kaikki nämä laitokset uudelleen tehokäyttöön. Uusilla hirmuhallitsijoilla riitti vihollisia, oikeastaan heidän kelvoton järjestelmänsä tarvitsi "kansanvihollisia" selittämään sosialismin epäonnistumiset. Lisäksi heitä tarvittiin ilmaisena työvoimana eli "työnorjina", jotka eivät kadonneetkaan kapitalismin sorron yöhön jne.
Kuvassa Pietari-Paavali -linnoitus Jänissaarella Pietarissa
Inkeriläisten muistelmien mukaan pähkinälinnaa käytettiin 1930-luvulla tutkintavankilana ja välisijoituspaikkana. Monet suomalaiset ja saksalaiset sotilaat näännytettiin Pietarin-Paavali -linnoituksessa vielä 1944, Esimerkiksi Karjalan lennoston komentaja, Messerscmitt-hävittäjälentäjä Lauri Pekuri ent. Ohukainen "oppi vihaamaan näkymää tyrmästään Pietari-Paavali linnoituksen 122 metriä korkeaan kirkon torniin", jonka jokainen leningradin/pietarin turisti tuntee ja ihastelee.
Kuvassa neuvostomilitariaa linnoituksen sisäpihalla
Pähkinäsaaren rauhassa oli olennaista se, että rajalinja jakoi karjalankannaksen kahteen osaa Ruotsin ja Novgorodin kesken. Viipuri ja ns. Länsi- eli eteläpuolinen kannas Raja- ja Siestarjoelle saakka kuului ruotsin hallintaan, kun taas käkisalmen karjala eli kannaksen pohjois- ja itäosa jaettiin venäläisille.
" - - Tuhansin aavepartion vuossadat vaanimass on vainolaista; kiväärein, keihäin, jousin, tapparoin ne taistelevat Suomen erämaista. - -" (Y. Jylhä)
Paljon puhutaan siitä, että rajalinja olisi yltänyt pohjanlahdelle saakka, koska novgorodilaisille olisi ollut siellä nautintaoikeuksia. Mielestäni näin ei koskaan käytännössä tapahtunut, vaikka rajasopimuksessa on sellaisesta mainittu. Mutta kyllä ryssä on osannut aina tinkiä ja vaatia itselleen etuja ja oikeuksia, jotka eivät sille kuuluisi.
Raja "alkoi" Siestar- eli Rajajoesta. Raja kulki Suomenlahdesta Siestarjoen latvoille saakka, kunnes jatkoi noin 10 kilometrin päässä Saijanjokea pitkin eroten siitä kohden Vuoksen "Päiväkiveä", joka on toinen merkittävä rajapyykki Vuokselan pitäjässä Vuoksi joen pohjoisrannalla.
Ristikivi sijaitsee kerrottujen Siestar/Raja- ja Saijajokien (reka Voltsa) latvojen välisellä kannaksella, rajan maastomerkkinä. Sattumoisin tai ei, se osuu kartasta katsoen täsmälleen karjalankannaksen puoliväliin Laatokan ja Suomenlahden suhteen kuten Päiväkivikin.
Se on helposti saavutettavissa, sillä suhteellisen hyvä (itäosa huono) tie Kivennavalta tai Lintulasta (Ogonki) kulkee Lempaalaan. Siiranmäestä sinne on matkaa kymmenisen kilometriä, joten poiketkaa ihmeessä Ristikivelläkin.
Kannattaa käydä sekä Pähkinälinnassa että Ristikivellä - molemmat ovat todellista suomalaista historiaa. Ja ne eivät todellakaan ole mitään massaturismikohteita. Sinne ei ole helppo löytää tai päästä:)