Rajajoella ja vähän muuallakin

Tynkä-Suomen rajalta Rajajoelle

Päätin käyttää perjantaina 17.11.2006 lomapäivän pitkään viikonloppuun Pietarissa. Lähdin aamulla kohti Nuijamaata. Rajanylitys kävi nopeasti sekä Suomen että venäjän tullissa.




Lähdin tankauksen jälkeen suoraan Pietaria kohti. Päätin kuitenkin ennen kaupunkiin menoa vierailla Rajajoen suulla. Poikkesin hieman ennen Rajajoen Nestettä oikealle ns. Ruostepuron kohdalta kohti Suomenlahden rantaa.



Tie, joka kulki vanhan rajan Suomen puolistarantaa, oli parempi kuin kesällä. Pääsin nyt melko lähelle Suomenlahden rantaa.




Tällä kohtaa oli rintamalinja myös syksystä 1941 alkukesään 1944, puna-armeijan hyökkäykseen saakka. Suomi siis "piiritti" Leningradia omalta lailliselta valtakunnanrajaltaan (Tarton rauha 1920).


Pietarin kaupunkiin

Aikani käveltyäni, kuvattuani rajaseutua ja syötyäni evääni, lähdin posottamaan Pietariin. Tarkoitus oli mennä viiskulman - metroasema Dostojevskajan seudulle.

Saavuin sopivasti kaupunkiin niin, että vältin ruuhka-ajan (ven. "probka"). Se on muuten suomalaiselle ihan käsittämätöntä touhua. Helsingin ruuhka ei oikeastaan ole edes ruuhka verrattuna Pietariin. Lisäksi ruuhkaa pahentaa varsin saasteinen ilma, joka pukkaa meikäläiselle heti nuhanpoikasen.

Sain evästä, ja saattelin saksankielen tunneille. Minulle jäi 2,5 tuntia katsella itsekseni Pietarin ihmeitä ja naisia. Kävin kirjakaupoissa, elokuvateattereissa, ostareissa jne.


Pushkiniin

Sitten iltasella lähdimme ajelemaan inkerinmaalle Pushkiniin, joka sijaitsee noin 25-30 km Pietarista etelään mutta joka hallinnollisesti kuuluu Pietarin kaupunkiin.

Tämä on Inkerin sydänmaata. Kaupungissa toimii luterilainen kirkko, jossa pidetään jumalanpalveluksia suomeksi ja venäjäksi.

Täällä venäjän kirjakielen luoja ja kuuluisa runoilija A. Pushkin opiskeli ja asui myohemmin muutenkin joltisen aikaa.

Kaupungissa (110.000 asukasta) sijaitsee Katariinan palatsi ja siellä on myös isoja varuskuntia ja yliopisto-ja muita oppilaitoksia.

Pistin auton vartioituun parkkiin (avtostojanka). Viikonlopun parkkimaksu oli 150 ruplaa (vrt. Pietari 400-600).

Sitten lompsin tavarat kannossa viihtyisään kotiin, kerrostaloon. Siellä oli sitten pakko syödä venäläisiä pöperöitä. Perkele, puuroa en sitten enää syö!!



Hyvinnukutun yön jälkeen taas sama syömisrituaali aamulla. Ehdotin uuden Bondin katsomista elokuvateatterissa. Mutta kuultuani, että se on dubattu ryssäksi, päätin, että anti olla (Suomen ensi-ilta vasta 24.11.).





Ajelimme ympäri Puskinia, kävimme Sofian kaupungin osan ort.kirkossa, Pavlovskin palatsissa ja puistossa. Paikka on todella yksi parhaimmista palatseista Pietarin alueella. Ulkolaiset eivät tänne juuri eksy, koska se sijaitsee 35 kilsaa Pietarista.






Parasta venäjässä on votka-kylkiäiset. Kuvassa sashlikin (160 rbl) ostajalle tarjotaan 50 ml:n votkaryyppyä ilmaiseksi:) Kuva on otettu Pavlovskin palatsin puistossa sijaitsevan meijerirakennuksen luota.

Sitten palasimme taas syömään ja valmistumaan oopperavierailuun.







Eremitaasin teatterissa

Seuraava kaasuttelimme Puskinista Pietarin keskustaan Eremitaasin teatteriin. Olimme ostaneet liput (á 9 egee) oopperaan. Ohjelmassa 18.11.2006 klo 19.00 oli Tsaikovskin "Patarouva" (Pikovaja dama).

No olihan se kolmetuntinen kidutusnäytelmä, kaksi väliaikaa, teatteri täynnä kuin Turusen pyssy. Mutta kokemus sinänsä. Esitys sisälsi taiteellista vapautta, ehkä keinotekoisestikin. Pidin kuitenkin naissolisteista enkä nyt tarkoita pelkästään ulkonäköä.
















Kannaksen läpijuoksu

Palasimme myöhään takaisin kotipesään. Palkaksi pitkämielisyydestäni sain 150 grammaa votkaa, johan helepotti kunnon törräys. Sitten nukkumaan.

Aamulla taas syötiin ja syötiin. Vaikka kuinka yritin selittää, että olisi hyvä päästä tien päälle aikaseen, niin ei. Venäläisen on mahdotonta ymmärtää suomalaista rivakkuutta, lähteminen reissuun tapahtuu nopeasti. Venäläinen taas valmistautuu ja suunnittelee, pitää epäkohteliaana suomalaista tapaa. Niin sitä sitten pääsin baanalle vasta tukevan lounaan jälkeen klo 13.00 aikaan.

Pysähdyin Liteini prospektilla, jossa tapasin sattumalta kuopiolaisen tuttavani. Käväisimme kahvilla ja turisimme viimeiset uutiset. Ja niitähän riitti.

Silti olin Viipurissa ennen pimeää. Ostin Karusellista tavanomaiset tuliaiset. Rajanylitys tapahtui taas kuin unelma, mahdotonta uskoa. Kodissani olin jo hyvissä ajoin. Saunan kautta nukkumaan.

Vuosalmella

(kuvia klikkaamalla näet ne suurempina! linkkejä klikkaamalla saat lisätietoa!)

Rajanylitys Ensossa

Piti taas lähteä ennen käymättömilleni seuduille karjalankannakselle. Vaihteeksi ajattelin läpäistä väärässä paikassa sijatsevan rajan Ensossa. Venäläiset kutsuvat paikkaa Svetogorskiksi.
Tunnin tarpeeton jonostus venäjän tullissa. Nuijamaahan verrattuna erilaista täällä oli, että tulliselvitys kelpaa vain venäjänkieliselle lomakkeelle tehtynä ja, että ven. tullivirkailijat digikuvaavat autojen tavaratiloja:)


Antrea - Kirvun Sairala - Räisälä - Vuosalmi

Sellainen oli matkareittini täysin hoitamattomia, erittäin huonokuntoisia teitä pitkin. Se johti siihen, että oli Vuosalmella perillä vasta illan hämärtyessä.

Antrea (Kamennogorsk) oli poikkeuksellisen vireän tuntuinen paikkakunta. Siellä oli toimivaa kivi/murske/kaivannaisteollisuutta.

Sairala oli hiljainen maaseutukylä, isommanpuoleisia sikaloita siellä näytti olevan. Puolestaan lähellä Kiviniemeä matkalla Vuosalmelle oli iso lihakarjatila, entinen sovhoosi. Kaiken kaikkiaan kannaksen maatalous on nykyään varsin vaatimatonta. Etenkin verrattuna Suomen aikaan, jolloin kannas oli tunnettu Suomen vilja-aittana ja mm. Sakkulan sikaloista.

Kirvun Sairalassa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Sellaisia siellä muistaakseni oli Suomen aikaan. Kylän näkymää hallitsi kauniilla paikalla järven rannalla sijaitseva kansanopiston näköinen suomalaisrakennus.


Räisälässä tervehti iso ja komea entinen luterilainen kirkko. Nyt se toimi lasten päiväkotina. Risti oli katolta reväisty, paikalla oli antenni.


Kirkkomaalla oli muistomerkki sankarihautuumaasta. Todellakin vain muistomerkki, sillä sankarihauta ja hautausmaa oli täysin tuhottu neuvostoaikana. Kaikki tämä tuntuu ja on todella vastenmielistä ja vihaksipanevaa. Mutta hyvä muistutus siitä, millainen valtio ja kansa itärajan takana asustaa.

Räisälän jälkeen tie huononi entisestään. Urainen ja liukas. Kesärenkailla varustettu Lada oli meinannut ajaa rekan alle kaikkine matkustajineen, mutta oli selvinnut rutulla ja ojaanajolla törmäyksestä.



Vuosalmi

Vuokselan Virkkilän kylän Vuosalmelle johti vain metsäauto-/talvitie. Toisin kuin tiet Äyräpäähän Vuoksen eteläpuolelle, tie on Vuosalmelle on hirveä myös kesällä. Mutta sinne vain kolistelin. Iso huuhkaja mulkoili kuin suomalaisia avittanut Lento-osasto Kuhlmey saapumistani suomalaiseen etulinjaan. Valitettavasti en saanut sitä kuvattua, vaikka yritin.


Vuosalmea olen aikaisemmin tarkastellut moneen otteeseen Vuoksen toiselta puolen Äyräpäänharjulta. Vaihteeksi näin päin.

Taistelupaikkana ja yleensäkin seudun näkymät ovat vaikuttavia. Luonnonkaunis leveä virta, johon korkeahko harju rajoittuu. Täällä suomalainen sotilas on sekä Talvisodassa että Jatkosodassa konkreettisesti tuntenut, että tässä on taisteltava ja kuoltava. Sillä muuten olisi hukka eli ryssä perinyt.






Suomalaisten tappiot oli tällä paikalla erittäin raskaat molemmissa sodissa. Mutta vähäiset verrattuna puna-armeija mies- ja materiaali- sekä arvovaltatappioihin. Varsinkin kesällä 1944 Stalinin päämaja (Stavka) arvosteli voimakkaasti puna-armeijan vaatimatonta menestystä ja isoja tappiota tällä suunnalla. Voiko suomalainen sotilas sen makoisampaa tunnustusta saada!



Paikka olisi varmaan kesäkelissä mielenkiintoisempi, alueella oli nähtävissä selvästi paljon sotaromua. Aikani saikaroin paikalla. Pari Sturmia- eli puutavararekkaa tuli vastaani kapealla tiellä, ne ajaa rojauttivat penkan kautta ohitseni:)


Perääntyminen

Sitten samoja teitä takaisin Kiviniemeen (Losevo). Siellä tankkasin LukOilillta, ja sen jälkeen auton nokka kohti Viipuria, jonne saavuin Muolaan kautta. Käväisin "Karusell"-kaupassa ja Sorvalin valinnassa: vaaleaa limppua, kirsikkamehua, hunajasimaa ja tupakkaa.

Viipurista ajoin Nuijamaalle. Venäjän tullissa ei ollut ketään, eikä minua siellä enää kiusattu.